Esittelyssä tomaatti

Eilen otin suurimman edistysaskeleen kirjoittajantyössäni sitten kymmensormijärjestelmän opettelun lukiossa. (Muunlainen kehitys kirjoittajana ei etene harppauksin, vaikka toivottavasti sitäkin joskus on tapahtunut.) Olen maailman huonoin keskittyjä, mutta sitä on käsittääkseni nykyään liikkeellä. En ehkä ole ainoa, joka pystyy kirjoittamaan korkeintaan pari lausetta tekstiä avaamatta välillä nettiselainta tai sähköpostiohjelmaa.

Tämä aiheuttaa sen, että 1) kaikkeen menee kauan 2) ei ole koskaan tyytyväinen olo, kun ei ole saanut aikaiseksi.

Flow-tiloista unelmoin vain, mulla ei ole sellaisia koskaan. Paitsi ehkä joskus junassa olen saanut mielestäni kelvollisesti tehtyä jotain hommaa, mutta sekin vain koska en ole saanut nettiä toimimaan ja muitakaan sijaisharrasteita ei junassa paljon ole. Noin yleisemmin en voi käyttää katvealuetta työntekoon, koska ihan oikeasti tarvitsen nettiä tiedonhankintaan kirjoittaessani.

Olen tällä viikolla kirjoittanut Kyrö-juttuani, ja ihan perinteisen huonosti on edennyt. Yritin pari päivää kirjoittaa toimituksessa, koska täällä sentään ei voi alkaa tiskata tai imuroida tai letittää ranskanlettiä. Ei siitä tullut mitään, kun oli niin paljon muita häiriöitä. Avokonttoreissa on kirjoittajalle se paradoksaalinen piirre, että niissä ei oikeasti voi tehdä töitä. Niinpä eilen kirjoitin lempikahvilassani Ursulassa ja ihan uudella metodilla.

Olin ennenkin kuullut Pomodoro-tekniikasta, se on jopa esitelty meidän lehdessämme. Mutta en ollut aiemmin kuullut siitä juuri oikealla, suurimman epätoivon hetkellä. Tekniikka toimii näin: työskentelet 25 minuuttia, otat aikaa munakellolla, kirjaat muistiin, mitä teit, ja pidät viiden minuutin tauon. Neljän 25-minuuttisen eli pomodoron eli tomaatin jälkeen pidät pidemmän, vartin tai puolen tunnin tauon.

Johan rupes näppäimistö paukkumaan! Käsittämättömän tehokasta. En kirjannut muistiin mitä tein, koska pitkää tekstiä kirjoittaessa on vaikea jakaa työtä pienempiin osiin. Kirjoitin kirjoittamistani vaan, ja tauoilla nopsasti facebookkasin vähän, aina oli kova kiire kohti seuraavaa tomaattia. 25 minuuttia on just täydellinen aika, ei liian pitkä että herpaantuisi, mutta riittävän pitkä että saa aikaiseksi. Olenkohan koskaan saanut kirjoituspäivässä yhtä paljon tehtyä kuin eilen, tuskin.

Suosittelen kokeilemaan, ja jos teillä on muita hyväksi havaittuja aikaansaantikikkoja, kertokaa!

No niin. Tämän tekstin olisi helposti kirjoittanut yhdessä tomaatissa. Erinäisten ”häiriöiden” vuoksi tämä on ollut tunnin auki.

Seuraavassa jaksossa esitellään banaani.