I Will Always Love You
Nyt on nostalgiaviikot menossa Rönsyssä, koska ensin hukkasin lapaseni ja sitten Whitney Houston kuoli.
Olin kuudennella luokalla, kun Whitney lauloi I Will Always Love You’n. Pian Bodyguard tuli myös Kauniaisten ruotsinkielisen yläasteen auditoriossa toimivaan Bio Graniin. Mielessäni on aivan elävä muistikuva siitä, kuinka luokkakaverini, Jenny ja Leena, supattivat koulumme käytävällä korvaani, että he ovat menossa katsomaan sen Bio Graniin poikien kanssa.
Tämä oli mullistavin uutinen koko elämässäni. Siinä käytävällä minulle avautui uusi maailma, uudet tavat ja mahdollisuudet, jännittävä ja pelottava sosiaalinen elämä. Jotenkin alitajuisesti tiedostin, että tästä se alkaa. Iiiiik!
Ja sitten samaan aikaan tuo ihansikanätti Whitney lauloi aivan mahtavalla äänellä vastaansanomattomasti ja virheettömästi I Will Always Love You, ja tuo uusi maailma näytti ainoastaan kauniilta, hyväksyvältä, vilpittömältä (amerikkalaiselta?).
Minä halusin mukaan uuteen maailmaan, joten keräsin rohkeuteni ja soitin meiän luokan Sepolle. Sen äiti taisi vastata puhelimeen. Millainenkohan uuden aikakauden alkuelämys se oli sen äidille. No, Seppo vastasi muitta mutkitta, että ”joo, voiks Laurikin tulla?”
Elämäni ensimmäisille leffatreffeille osallistui siis tosi romanttisesti kolmen kimppa. Pojat ei ehkä vielä olleet ihan valmiita uuteen aikakauteen.
Vaikka tämä kaikki on nyt jo hassua ja sööttiä (terkkuja vaan Jennylle, Leenalle, Sepolle ja Laurille) ja vaikka Bodyguard ei todellakaan ole mikään merkkiteos, niin olen iloinen, että uusi maailma aukesi minulle juuri I Will Always Love You’n säestyksellä. Se kun on oikeastikin ihansikahyväbiisi. Kuten varmaan pari miljoonaa muuta ihmistä, kuuntelin sitä eilen Youtubesta ja totesin tämän. Kaunista, niin absoluuttisen ja ajattoman kaunista, että ihan turhaan yksikään rokkipoliisi tuhahtelee. (Musiikkivideo onkin sitten eri juttu.)
Whitney Houstonin elämä ei tuon kappaleen jälkeen enää mennyt kovin hyvin. Eikä ole omakaan tieni tuossa silloin avautuneessa maailmassa ollut kovin sileä. Onkohan näilläkin asioilla jokin yhteys?
No joka tapauksessa, jos jollakin lukijoista on siirappisia tai surullisia tai hauskoja Whitney Houston -muistoja, tämä on oikea paikka ja hetki esittää niitä!
Lepää rauhassa Whitney, tuo Hollywoodin Mika Myllylä.