Kesäasukas, hyi

Olen Lohjalla, siskoni kodissa hoitamassa maailman rakkainta eläintä, kuvassa. Ajattelin asustaa täällä ensi viikonkin, tarvitsen rauhaa ja toipumisaikaa flunssasta, joka alkoi tietysti viimeisenä työpäivänäni ennen kesälomaa.

Lohja.

Luin äsken sairasvuoteella loppuun erään ystäväni tulevan romaanin, jossa yhtenä teemana on kaupunkilaisten ja maalaisten suhteet. Tuore lukukokemukseni on epäilemättä vaikuttanut seuraavaan ajatuskulkuuni.

Myönnän, että olen aika surutta naureskellut siskoni nykyiselle kotipaikkakunnalle. Juntti-duunari-ABC-Lohja. Nenänvarttani pitkin katsellut, tuhahdellut ja ivannut (Lohjan Rantajamit, snyf!). Oikein kliseisen helsinkiläisesti.

Kesällähän kaikki on tietenkin toisin. Täällä on sinisiä järviä, vihreää kesä-Suomea, paljon mökkejä ja mökkiläisille kunnon palvelut. Nyt täällä viihtyy helsinkiläinenkin.

Äsken kävin Lohjan K-supermarketissa, jossa taisi olla juhannussunnuntain kunniaksi yksi työntekijä, typötyhjät leipähyllyt (itsepaistettavaa Pirkka-naan-leipää lukuunottamatta) ja muutama mummoasiakas. Ja sitten oli ruskettunut sortsimies aurinkolasit otsalla, kylmänä sadepäivänä. Kesäasukas.

Ja katos, sillä oli kaverikin. Yhdessä lappasivat Sandelsia ja makkaraa kärryyn ja puhuivat välillä kännykkään.

Itselläni tukka hapsotti ja paita repsotti ja nenänalus punoitti, hyvä jos ei räkä roikkunut. Silti kesäasukas hymyili mulle! Ensin luulin että flirttasi mutta sitten tajusin että pilkkasi. Samalla pilkkailmeellä se katsoi kaikkea siinä keskolaisten eineshyllyjen keskellä. Kassajonossa joku huonosti kävelevä mummo oli parkkeerannut kärrynsä omituiseen asentoon niin, että kesäasukas joutui kiertämään. Silloin se jo ihan avoimesti puisteli päätään ja pyöritteli silmiään.

Ihmisvihamielinen minä näin ajatuskuplia kesäasukkaan pään päällä: voi näitä onnettomia ihmisen irvikuvia, mitä tuokin naisparka säätää kärrynsä kanssa, menisi lääkäriin niin hoitaisivat tuon lonkan kuntoon, kauhea läävä, kuka täällä voi asua näiden junttien kanssa, no, onneks me saatiin meiän kaljat ja ajellaan ihan just takas mökille rillaamaan ja vedetään siellä vaimoille säkenöivän terävää läppää junttilandiasta, johon me ei luojan kiitos kuuluta.

Toki on mahdollista että tulkitsin kaiken väärin ja miehet olivat oikeasti onnellisia lohjalaisia menestyjiä ja hymyilivät kanssaihmisilleen vilpittömästi. Joka tapauksessa itse aion jatkossa ylenkatsoa vain niitä, jotka ovat naurettavan, rehvastelevan kesäasukkaan näköisiä. Miljoona kertaa nolompaa kuin junttius.

Itsehän olen aina vain tyylikäs ja fiksu. Hauskoja juhannuksen rääppeitä kaikille maalla ja kaupungissa!