Kesälomasuunnittelun perinteinen kaava

Näin mulle käy joka vuosi.

Helmikuu. Jahas, kesällä menen paikkaan X (tänä kesänä Tshekin Brnohon, tuttavallisesti Pernoohon). Pitäisi hankkia lentoliput. Katopas, tarjous! Nyt pääsen halvalla, ja vielä suora lento, ekoa! Bonuspisteitä! Mutta täytyy nyt vielä katsoa, että miten ne lopulliset aikataulut menee ennen kuin ostan ne.

Maaliskuu. Oikeastaan, mähän voisin samalla kertaa tehdä isommankin reissun. Joo! Menen junalla sinne ja tänne, jatkan siitä lentäen, käyn moikkaamassa tän ja tän kaverin siellä ja täällä maassa. Ja mitä jos menis samalla vaeltamaan Alpeille?

Huhtikuu. Puuh, tulis jo se kesäloma, että sais nukkua pitkään, lukea aamun lehteä rauhassa ja katsella samalla mun ihanaa, ihanaa rantamaisemaa. Mitenköhän pitkäksi sen kesäreissun uskaltaa päästää, että ehtii kuitenkin nauttia kotioloistakin lomalla?

Toukokuu. Aurinko paistaa mutta en ehdi fiilistellä sitä. Haluan olla koko kesän kotona fiilistelemässä! Hitto, onko mun nyt pakko lähteä sinne paikkaan X. Ainakaan en mene mihinkään muualle.

Kesäkuu. Hupsan, lähtö on kolmen viikon päästä eikä mulla vieläkään ole lentolippuja. Ja katopas, suorien lentojen hinnat ovat tuplaantuneet helmikuisesta.