Kuumekateus

Makaan toista päivää sängyssä angiinan kourissa. Kurkkuun sattuu aivan järjettömästi, mutta muuten tämä sairastaminen on ihan jees. Kerrankin ei tarvitse tehdä yhtään mitään, eikä jaksaisikaan. Erityisesti eilinen koko päivä rytmittyi kuumeen laskuilla ja nousuilla, hikoiluilla ja paleluilla. Keskitin kaiken energiani niiden kestämiseen, no stress. Ja nukutti hyvin.

Sairastan erittäin harvoin, mikä on tietysti hyvä ominaisuus. Mutta kun niitä flunssia kuitenkin tulee, niin ottaisin ne harvat mielelläni hieman voimallisempina. Olen suorastaan kateellinen ihmisille, joille nousee helposti kuume.

Flunssa tarkoittaa minulle keuhkoputkentulehdustasoista yskää, mutta muuten olen aika okei ja kuumemittari näyttää noin 36 astetta. Eikä ole erityisen kiva pohtia, onko tämä nyt sairasloman väärti tauti. Kummatkin vaihtoehdot ovat huonoja: joko menen töihin ja olen puolikuntoinen, pahantuulinen ja tehoton, tai jään kotiin, tylsistyn ja kärsin huonosta omatunnosta, sillä olisinhan ihan hyvin voinut mennä töihin.

Tällä kertaa ei ole ollut sitä ongelmaa, kiitos streptokokki C:n. Ollaan liikuttu akselilla 36,3-38,8. Mutta kun nyt lähdettiin tälle linjalle, niin kuumeelta toivoisin hieman tasaisuutta, kiitos! Ei ole yhtään kiva keskeyttää ruokahetkeä yliluonnollisen kovaan paleluun eikä vain puoli tuntia myöhemmin uniaan siihen että lakanat ovat hiestä läpimärät.