Lauttasaaren moskeija

Parasta vastalääkettä väsyttävän työviikon jälkeen oli tämmöinen viikonloppu: Perjantaina töistä suoraan vetämään treenit käsipallotytöilleni. Lauantaina koko päivä Kirkkonummella turnauksessa (ei nyt mennyt ihan putkeen, tultiin kuudenneksi kahdeksasta joukkueesta). Sunnuntaina SM-sarjapeli, joka harmittavasti hävittiin ja joka todella harmittavasti meni päällekkäin käsipallon miesten MM-finaalin kanssa. Kiirehdin kotiin ja ehdin nähdä toisen puoliajan ja jatkoajan, mahtava peli! (Lukijoiden yleissivistystä ajatellen kerron vielä, että Ranska voitti Tanskan.)

En oikein itsekään ole vielä ymmärtänyt, että tämmöistä elämäni taas on, vaikka lopetin pelaamisen pari vuotta sitten ja kuvittelin nyt nauttivani vapaista illoista ja viikonlopuista. Mutta en valita. Aloin valmentaa viime syksynä ja se on ollut paras ideani moneen vuoteen. Tytöt ovat suloisinta maailmassa, ja myös rasittavinta ja vaikeinta. Kai siksi juuri on niin palkitsevaa joskus onnistua niiden kanssa.

Niin sanotusti asiaan. Eilen illalla myöhään, kun tulin leffasta (Kuninkaan puhe, rönsyilen ja suosittelen lämpimästi), havahduin Lauttasaaren metrotyömaan kyljessä tämmöiseen kylttiin:

Olin kai aivan tuubassa kolme tuntia aiemmin juomastani yhdestä siideristä, kun en heti tajunnut tekijää, vaan oli käytävä tuolla nettiosoitteessa katsomassa, että ketkäs ”kriitikot” nyt ovat asialla. No persujen vaaliehdokas tietenkin. Ottamatta hänen poliittisiin mielipiteisiinsä tällä kertaa yhtään kantaa totean vain, että mainonnan kurssit on käyty, ja populismin myös.