Menneisyyden toimittaja täällä hei

Ei tämä kuulkaa tämä toimittajan työ. Tykkään ja rakastan, mutta olo on turvaton. Taas tänään ilmestyi ammattilehdessämme Journalistissa juttu siitä, miten ala on valtaisassa murroksessa ja kohta on pelkkää monikanavaisuutta ja toimittajan on osattava sitä tätä ja tota ja lehdet kuolee jne jne.

Esimerkiksi näin sanoi Bonnier Publicationsin toimitusjohtaja Marjaana Toiminen tulevaisuuden aikakauslehtitoimittajasta:

”Toimittajien pitää olla nykyistä kiinnostuneempia uusista teknologioista, moniosaavampia ja kunnianhimoisempia. He tarvitsevat monipuolisempia taitoja miettiä, mitkä aiheet, lähestymistavat ja konseptit sopivat millekin medialle, nettiin, lehteen, mobiiliin, tabletteihin.”

Mähän olen kusessa. En osaa yhtikäs mitään muuta kuin kirjoittaa, en kerta kaikkiaan mitään. Inhoan yli kaiken jo pelkkää sanaa konsepti (Imagessakin on ihan liikaa konseptia mulle). En vihaa uusia teknologioita, mutta vähän ne kyllä haukotuttaa. Mulla on työsuhdetabletti, mutta ainoa mitä jaksan sillä tehdä on lukea Vanity Fairin pitkiä juttuja, jotka tosin nekin mieluummin lukisin paperilta. Ja tännekin kirjoitan koko ajan liian pitkästi eikä ole kuvia eikä ole tartuttavuutta.

Mutta tämä ei ole tulevaisuuden puhetta, ei. Kohta ei kai kukaan enää maksa kirjoittamisesta, mikäs taito se muka on. Ja mitä mä sitten teen? Miksi en ruvennut palomieheksi?

Tämä kirjoitus pitää varmaan poistaa jos joskus haen työpaikkaa jossain dynaamisessa uudessa mediassa.