Miten siepataan ihminen
Olen hengissa, eika minua ole siepattu, mutta taalla Meksikossa – osin tyomatkalla – nettikoneelle ehtiminen ja jaksaminen on osoittautunut ylivoimaiseksi. Tosin nyt helpotti, tyot loppuivat ja lomailen Oaxacassa.
Lomailu on espanjan opiskelua. Tosin en ole erityisen kunnianhimoinen opiskelija, kaytannossa maksan siita, etta joku natiivi kuuntelee kolme tuntia paivassa lorpottelyani, korjaa kielioppivirheeni ja vastaa kysymyksiini Meksikosta. Talla kertaa se ihminen on nuori herra nimelta Esteban. Ja Estebanilla oli kokemus, jonka ajattelin jakaa. Nimittain Estebanin siskonmies siepattiin vuosi sitten. Vissiin ajankohtainen aihe siella Suomessakin.
Ensin tuli Estebanin siskolle puhelu, etta terve, olemme siepanneet miehesi, haluamme kaksi miljoonaa pesoa. Klik.
Kaksi miljoonaa pesoa on noin 120 000 euroa.
Seuraavana paivana tuli uusi puhelu, etta no, maksatteko. Sieppaajat halusivat mieluummin neuvotella miehen kanssa, joten siepatun veli otti luurin. Veli sanoi etta ei meilla ole sellaisia summia. Seurasi uhkailua. Vanki kuolee, lahetamme hanen katensa/paansa/jalkansa teille, kidutamme sita, ja niin edelleen. Klik.
Perhe pohti pitkaan, ottaako yhteytta poliisiin. ”Kun taalla ei oikein voi luottaa poliisiin”, Esteban selitti. Sieppaajat kielsivat ehdottomasti soittamasta poliisille tai muuten(kin) tappaisivat siskonmiehen. Ja oli tosiaan vaara, etta tieto yhteydenotosta kulkeutuu poliisilta roistoille. Sisko paatti kuitenkin soittaa poliisille. Ei siita sen kummempaa hyotya ollut. Neuvotteluja jatkettiin kolme viikkoa, sieppaajat soittivat suunnilleen kerran paivassa tuntemattomasta numerosta ja uhkailivat.
Tiukan tinkimisen jalkeen siskonmiehen hinta saatiin sovittua sataan tuhanteen pesoon. Siis kuuteen tuhanteen euroon. Kaappaajat sanoivat, etta yksi ja vain yksi ihminen voi tulla tuomaan rahat mustassa kassissa heidan ilmoittamaansa paikkaan. Kun rahantuoja tuli paikalle, hanen kannykkansa soi ja hanet kaskettiin toiseen paikkaan. Kun han oli siella, ilmoitettiin jalleen uusi paikka. Yhteensa viisi kuusi kertaa. Nain roistot varmistivat, etta tuojaa ei seurata. Poliisi ei edes yrittanyt, silla toimintamalli oli heille tuttu ja siskonmiehen henki vaarassa.
Lopulta rahantuojan kaskettiin jattaa musta kassi paikalle ja haipya. Siskonmies kuulemma tulisi kotiin tunnin kuluttua.
Kului kaksi tuntia.
Sitten mies tuli kotiin. Likaisena ja suunniltaan, mutta jokseenkin ehjana. Hanet oli jatetty side silmillaan johonkin tienvarteen sadan peson taksirahan kanssa. Hanen oli kasketty laskea seitsemaankymmeneen ennen kuin han saisi ottaa sidetta silmiltaan. Mies oli varmuuden vuoksi laskenut pitkalti yli sataan.
Sieppaajia ei ole saatu kiinni. On selvinnyt, etta miehen oli ”vinkannut” sieppaajille hanen tuttunsa, mutta tuttu on kadonnut.
Teilla ei tainnut olla paljon joulua viime vuonna, sanoin Estebanille. Ei ollut, han vastasi. Mutta jonkinlainen joulu tuli sitten valipaivina.