Nettikeskustelusta, osa 2
Tämä kirjoitus ei käsittele mamuasioita, vaikka niistä taas ajatus lähtikin liikkeelle. Olin eilen osin mielenkiintoisessa seminaarissa, "miten media kohtelee maahanmuuttajia". Sanon osin mielenkiintoisesta, koska se alkoi lupaavasti, hyviä alustuspuheenvuoroja, mutta paneelikeskustelussa ei sitten, yllätys yllätys, päästy oikein mihinkään.
Itselläni olisi ollut paljon sanottavaa, mutta iski hirveä esiintymispaniikkikohtaus, enkä kerta kaikkiaan voinut pyytää puheenvuoroa ja mikrofonia, kun pulssi oli parisataa ja henki ei kulkenut. Äh. Mutta onneksi kirjoittaminen sujuu, joten tässä sanomatta jääneet kommenttini. Tai pieni osa niistä.
Yhä mietin noita tiedotusvälineiden omia keskustelupalstoja, kuten aiemminkin. Miksi ne ovat olemassa? Miksi vaikkapa Hesari, tai yhtä lailla IS, IL, Kauppalehti, mikä vain media, antaa foorumiensa olla niin häpeällisiä? Luulisi että näinä brändinvarjelun aikoina sitä eivät edes markkinointiosastot sallisi. Eikä tämä ole mikään sananvapauskysymys, ovathan lehdet ja tv- ja radiokanavat ennenkin saaneet itse valita, mitä julkaisevat.
Sitä vieläpä irvokkaasti kutsutaan "yleisön äänen kuulemiseksi", interaktiivisuudeksi ja "vuoropuheluksi". Tiedän, miten toimittajat käyvät tätä "vuoropuhelua": kirjoittavat juttunsa, kauhistelevat sitä, että se menee nettiin ja että siellä sen vieressä on oma kuva ja sähköpostiosoite, sulkevat korvansa ja silmänsä ja kyynisesti naureskelevat, että "siellä jutun alla ne hullut nyt sitten solvaavat, en katso vahingossakaan". Jutun perässä on toimittajan nimi ja sen jälkeen todella vahva henkinen raja-aita, jonka alla alkaa se osuus, jossa "yleisö otetaan mukaan". Yksi tuttuni nimitti hs.fi-keskustelupalstaa likakaivoksi. Sehän se on. On ihan ymmärrettävää itsesuojelua, ettei jutun kirjoittanut toimittaja viitsi mennä sitä lukemaan.
Mutta miksi toimitukset nostavat kädet pystyyn? Miksi uskotaan, että tuollaista se on eikä muutu? Ja jos on tosissaan yritetty (mitä epäilen) eikä se ole muuttunut, miksi sitä likakaivoa ei sitten ole lopetettu? Kyllä niitä huutelufoorumeja netissä löytyy ihan tarpeeksi muutenkin. (Ruotsissa muuten ainakin Dagens Nyheter ja Expressen ovat lopettaneet juttujensa nettikommentoinnin.)
Voi olla, että tämä ehdotukseni on epärealistinen, mutta ehdotan silti, sillä en usko, että sitä on tosissaan yritetty.
Miksi vetää moderoinnissa erilainen linja kuin lehden yleisönosastolla? Miksi siellä julkaistaan sellaista, jota lehteen ei painettaisi vaikka mahtuisi?
Osa keskustelusta on tietenkin järkevää, ja järkevän keskustelun kävijöitä varmaan turhauttaa ihan yhtä paljon kuin solvaajiakin, että ei nämä viestit mene perille. Ei ne toimittajat, joiden juttua kommentoidaan, kuitenkaan lue näitä tai ainakaan vastaa. Väitän että se turhautuminen vaikuttaa paljon keskustelun sävyyn ja tasoon, ja osanottajiin. Järkevät keskustelijat kuolevat sukupuuttoon.
Tässähän olisi ihan oikea interaktiivisuuden ja vuoropuhelun mahdollisuus. Sitä ei vaan käytetä, mikä on maailman tyhmintä. Ajatelkaa, miten hieno olisikaan keskustelupalsta, jossa se toimitettu juttu todella jatkuisi! Toimittaja (ja ehkä myös haastateltavat ja muut asianosaiset) seuraisi keskustelua, kommentoisi sitä, asiallisesti, ehkä tekisi jatkojutunkin jostakin esiin nousseesta näkökulmasta.
Turha sanoa, että ei toimittajat jaksa tai ehdi. Ja turha sanoa, että tiukka moderointi olisi mahdotonta. Ne ovat vain resurssikysymyksiä (joskus myös asenne-), ja onhan tähän digihommaan jokunen miljoona kuitenkin panostettu siellä täällä, ja kuuleehan sitäkin puhetta, että sisältö olisi sittenkin tärkein.
Täällä Rönsyssä pyritään mikrokoossa samaan. Toki jutut täällä eivät ole mitään journalistisen tiedonhankintaprosessin läpikäyneitä uutisia, lukijamäärä on minimaalinen murto-osa suurten tiedotusvälineiden vastaavista, mutta toisaalta tähän ainakin pystyy ihan oto-pohjalta ja kustannuksetta. Kiitos kaikille mamukiintiökeskustelun osanottajille, sehän meni pääosin oikein hienosti!
Kommentit
Todella hyvä kirjoitus, kiitos. Tuli itselleni hyvään saumaan ku liippaa läheltä myös omia tutkimuksiani.
Niinpä! Miksi se olisi mahdotonta? Moderointihan vaatii joka tapauksessa jokaisen kommentin lukemisen.
Hyvin sanottu! Uskon myös, että likakaivoissa on potentiaalia kansalaisjournalistiseen vuorovaikutukseen. Niistä miljoonista euroista, joita verkkolehtien kehittämiseen upotetaan, voisi tosiaan suunnata osan toimittajille. Kun moderoinnista saisi palkan, työlle löytyisi tekijänsä. Näin verkkokeskusteluista olisi iloa sekä toimittajille että keskustelijoille. Jos rahat eivät moderointiin riitä, minun puolestani juttujen kommentointi voidaan estää, kuten ruotsissa.
Ja siis en usko, että tiukka moderointi yksin olisi mikään ratkaisu. Järkevään keskusteluun pitäisi myös kannustaa ja sitä tulisi stimuloida. Muuten ne moderoijat seulovat pian pelkkää sontaa, elleivät paikoin seulo jo.
Hear hear! En olekaan koskaan ymmärtänyt miksi esimerkiksi Vartti-hs.omakaupunki-metro-mikälie pitää kommentointipalstaa pienten onnettomuusuutisten yhteydessä. Ystäväni auto-onnettomuus oli kuvattiin ja julkaistiin ("kolari hidasti liikennettä" +"lukijan kuva") viime vuonna. Sieltä hän sitten sairaalasta kotiuduttuaan sai lukea solvauksia ja olettamuksia vierailta ihmisiltä mitkä kaikki ajovirheet oli luultavasti tehnyt ja autokin haukuttiin samalla. Ketä se keskustelupalsta palvelee?
Joillain lehdillähän on erikseen freelancer-moderoijia, joille hommasta maksetaan erikseen. Siitä vaan työnkuvaa laajentamaan. :)
Oho, tuplat. Tulipahan selväksi!
Joistakin lehdistä näkee selvästi mikä niiden linja on esim. mamu-asioissa. Kerran kommentoin sitä että miksi erääseen lehteen (johon toimitus valitsee kommentit joita julkaistaan!) päästetään läpi niin vahvan rasistisesti värittyneitä kommentteja, niin ei sitä viestiä tietenkään julkaistu. Saman ovat monet positiivisetn/neutraalin kommentin kyseisen lehden keskusteluihin lähettäneet huomanneet. Eli lehdet ovat melko vahvasti vielä itse vastuussa siitä että kuinka paha likakaivokeskustelu siitä tulee, kun läpi päästetään etenkin ne pahimmat mutta ei niitä asiallisempia.
Laura C, joo, tuo on kanssa ihan pointti, että tartteeko kaikista uutisista ylipäänsä voida keskustella.
Hosuli, kenen työnkuvaa laajentamaan? Niiden free-moderoijienko? Musta ne free-moderoijat just ovat vähän se ongelma, tai siis se, että toimitus ja keskustelupalsta ovat niin totaalisen erotettuja toisistaan, opiskelijat käyvät tekemässä moderointia paskapalkalla, eikä niitä täysin ymmärrettävästi kiinnosta pätkääkään mikään interaktiivisuus.
En minä tietenkään halua, enkä usko, että tulevaisuudessa toimittajan työ olisi pelkkää moderointia (kuten tässä jo moneen kertaan linkkaamassani jutussa jotkut ennustavat). Mutta minusta toimittajien olisi vähintäänkin viisasta astua alas sieltä ( no siis täältä) jalustaltaan ja suhtautua hieman kunnioittavammin siihen tosiasiaan, että juttuprosessi ei nykyään lopu siihen, että jutun julkaisee.
Vierailija, kiinnostaisi, että mikä lehti on kyseessä? En siis ole mikään likakaivojen erityisasiantuntija.
Vierailijalle: Mulla on samanlaisia kokemuksia juuri mamu uutisista, mutta päinvastaisia:) Hesari ei ainakaan julkaise mamuja kritisovia kommentteja olleenkaan. Osaan kyllä kirjoittaa ilman asiallista kritiikkiä ilman vihapuhetta ja provosointia.
Tai sitten jotkin jättää vaan randomilla osan kommenteista julkaisematta ja se aiheututtaa, että lukijat (kuten minä ja vierailija) luulevat, että lehdellä on "linja" kommmenteissa.
Ei niinkään free-moderoijien vaan moderoijien ylipäätään - että ne ois vähän muutakin kuin muun työn ohessa "hyväksy" ja "hylkää" -nappeja painavia tyyppejä. (Aiemminhan joku sanoi, että moderoinnista pitäisi saada palkkaa. Siksi mainitsin, että monissa lehdissä siitä maksetaankin tätä nykyä erikseen, erilliselle free-tyypille.)
Mutta niin, en osaa sanoa, olisiko jokaisen toimittajan järkevää olla esimerkiksi omien juttujensa jatkokommenttien moderoija. Keskusteluun osallistuminen toki olisi järkevää. Verkkoasiantuntemusta ei vaan ole ihan kaikilla, että siinä mielessä moderoinnin ja siinä samalla interaktiivisuuden lisäämisen voisi osoittaa jonkun innokkaan verkkotoimittajan tehtäväksi.
Kommentoi