”Oletko naimisissa mutta kaipaat jännitystä?”

http://www.youtube.com/watch?v=fylpHVjk4U0

 

Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Englannissa lanseerattiin viime vuoden lopulla uusi deittipalvelu. Palvelun norjalaisilla perustajilla oli syttynyt idealamppu, kun he olivat tutkineet deittisivustojen käyttäjäprofiileja. Heidän tutkimustensa mukaan 30 prosenttia nettideittaajista on parisuhteessa tai haluaa joka tapauksessa vain affairin. Löytyi markkinarako. He perustivat deittipalvelun – varatuille.

Ruotsalainen ystäväni kertoi, että tämä Victoria Milan mainostaa nyt Tukholmassa ulkomainostelineissä. Mainoksen teksti on ”Är du gift? Gör livet levande – ha en affär”. Saitilla hehkutetaan ehdotonta anonymiteettiä ja ”turvallisuutta”. Niin ja, ironista kyllä, rehtiyttä, sillä kuulemma muilla nettisivustoilla varatut yleensä valehtelevat siviilisäätynsä.

Sivuilla neuvotaan, että valitse nimimerkki, josta sinut on mahdoton tunnistaa, ja laita profiilikuvaksi kuva vaikkapa kädestäsi tai jalastasi, mutta huomio, ilman tunnistettavia koruja tai asusteita. Etiikka-kohdassa sanotaan, että Victoria Milan arbetar efter stränga etiska rättningslinjer. Därav vår höga säkerhet. Vi vill inte under några omständigheter hylla otrohet, men ser också att våra medlemmar är vuxna kvinnor och män med egna valmöjligheter.

Ei, ei tässä ollenkaan ihailla uskottomuutta, valinnanvapaudesta vaan on kyse. Ihmisoikeus suorastaan!

Maailma on kylmä, jääkylmä.

Suhteet Rakkaus Ajattelin tänään

Japani-ajatusvirtaa

Fukushiman ydinvoimalassa on jälleen räjähdysvaara, jota ”viranomaiset yrittävät estää”. Ovatko ne viranomaiset siellä voimalassa vääntelemässä jotain vipuja ja kantamassa jäähdytysvettä säiliöihin, Simpson-tyyliin? Kuinka ne uskaltavat? Vai onko siellä joku kauko-ohjaussysteemi, James Bond -tyyliin?

Uskaltaisitko asua lähellä ydinvoimalaa?

Mitä jos tänne iskisi hyökyaalto? Se pyyhkisi aivan ensimmäisenä merenrannassa sijaitsevan kotitaloni ylitse, ei paljon auttaisi mennä katolle seisomaan. Voisin pinkoa puolisen kilometriä tuonne mäelle, tosin kyllä se varmaan senkin yli ulottuisi. Takertuisinko puunrunkoon ja purisin hammasta?

Mitä ottaisit kotoasi mukaan jos seudulle annettaisiin tsunami- tai muu katastrofivaroitus? Mikä olisi tärkeintä, korvaamatonta? Minä ottaisin varmaan backup-kovalevyni, siellähän on suunnilleen koko elämäni, ja se on kätevän kokoinen kantaa mukana. Kännykän, niin voisin ainakin yrittää ottaa yhteyttä tärkeisiin ihmisiin. Aika kylmän teknologiset mukaanotettavat, mutta ne kellarissa makaavat viisi kuusi lapsuusmuistopahvilaatikkoa tai kirjat tai paperipinot eivät tulisi kyseeseen kuitenkaan.

Miksi minulla on valtaisa tarve seurata tapahtumia telkkarista uutiskanavalta ja päivittää nettisivuja minuutin välein? Joku Facebookissa jopa suositti, että ”parhaiten pysyy ajantasalla kokoamalla joukon japanilaisia tweettaajia”. Twitterissä siis saisi tietää asiat vielä muutamaa minuuttia ennen nettisivuja tai live-uutislähetystä! Miksi on saatava kuulla arvioita, spekulaatioita, huhuja ja väittämiä, kun ne eivät kuitenkaan vaikuta omiin välittömiin tekemisiini mitenkään? Eikö olisi parempi vain rauhallisesti odottaa puoli yhdeksän uutisia tai aamun lehteä, jossa olisi varmempaa ja tarkistetumpaa tietoa?

Kun Japanissa olevia ulkomaalaisia haastateltiin telkkarissa, niiltä kysyttiin kaikilta, että olitko ehtinyt saada koulutusta siihen, miten tulee toimia maanjäristyksen sattuessa. Useimmat vastasivat että joo, mutta eihän siinä nyt mitenkään voi toimia, odotella vaan, että tärinä lakkaa. Onkohan sillä suurta merkitystä, missä päin maailmaa tuollainen yhdeksän magnitudin järistys tapahtuu? Jälkihoidossa tietenkin on, mutta onko välitön paniikki erilainen, jos ihmiset on koulutettu järistysten varalta, kuin jos ei ole? Ja pelottaako korkean elintason japanilaisia enemmän vai vähemmän kuin köyhiä haitilaisia?

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta