Hei Lilyt, täällä Joanna! En malta odottaa, että pääsen kertomaan teille kaiken. Kaiken sen mikä jää sanomatta, koska se on liian pientä lehteen, liian suurta Facebook-päivitykseksi, liian rönsyistä mihin tahansa muualle. Kuten nyt vaikka tällaista:

• Vanity Fairin tammikuun numerossa oli todella hyvä ja todella masentava juttu amerikkalaisten lääkefirmojen holtittomasta ja lähes valvomattomasta lääketestauksesta ulkomailla. Suosittelen.
• Tulin juuri Ecuadorista, jossa olin kolme viikkoa opiskelemassa espanjaa apurahoilla. Suosittelen sitäkin! Neljä–kuusi tuntia hauskaa yksityisopetusta päivässä, aivan ihanat ja todella kiintoisat perhemajoitukset paikallisten kodeissa. Tuoreita hedelmämehuja joka päivä, hedelmistä joita kasvoi puissa ympärilläni. Aamiaiseksi ihanat perheeni pilkkoivat niistä hedelmäsalaatteja. Hämmästelin, kuinka näin ylellistä elämää voikaan viettää näin köyhässä maassa! Ja pohdin luksuksen määritelmää. Tuore ruoka? (No niin, nyt rönsyilen pahasti. Asiaan.) Ecuadorissa tein uudenvuodenlupauksen, että nyt kyllä perehdyn S-marketin heviosastoon ja alan pilkkoa aamiaiseksi hedelmäsalaatteja. Ei siihen edes tarvitse varata kuin kymmenen minuuttia kallista aamuaikaa. Nyt suomalainen todellisuus painaa kuitenkin jo pahasti päälle. Appelsiini, omena ja banaani ovat ihan hyviä, mutta eivät tyydytä eksotiikan nälkääni, eivätkä tunnu luksukselta. Kerran ostin mangon, ja monen päivän kypsyttämisen jälkeenkin se maistui karmealta. Ystäväni neuvoivat ostamaan Stockan Herkusta ”ready-to-eat-mangoja” – eli siis mangoja, joita voi syödä! Aika hyvä ominaisuus syötäväksi tarkoitetulle myyntiartikkelille. ”Ne ovat kyllä vähän kalliimpia, mutta kyllä se kannattaa”, he sanoivat. Ecuadorissa minulta kysyttiin monesti, mitä hedelmiä meillä Suomessa on. No, mansikoita ja mustikoita noin kuukauden vuodesta, syksyllä happamia pikkuomenoita, ja muu onkin sitten ulkomaista, raakaa ja mautonta. Olisi pitänyt tietenkin lisätä, että kyllä joistakin kaupoista saa myös kypsiä hedelmiä, se llaman ready-to-eat.
• Tunisiassa syrjäytettiin presidentti. Olen lukenut Hesarista viikon sisään jo yhdestä kolumnista ja yhdestä pääkirjoituksesta, että meidän on syytä olla kiinnostuneita Tunisian levottomuuksista siitä syystä, että ne voivat vaikuttaa Euroopan siirtolaistilanteeseen. Ai siksikö niitä ulkomaan asioita vain raportoidaankin, että eihän sieltä vaan kukaan tule tänne meidän onnilinnakkeeseen?
• Kestääkö jää Lauttasaaren edessä? Uskaltaako sinne mennä hiihtämään? Vai pakkaanko sukset autoon ja ajan Keskuspuistoon tai Paloheinään? Ja kuinka törkeää ja koomista on mennä autolla hiihtämään?

Lupaan jatkossa rönsyillä vain yhteen suuntaan kerrallaan.