Rakkauspuhetta
Terveisiä Ylioppilaslehden satavuotisjuhlista! Siis ei niistä joissa poliisi esti alkoholitarjoilun vaan keskiviikkona järjestetyistä entisten toimitusten juhlista.
Ja ei kukaan tehnyt mitään housuihinsa. Haa haa.
Tunnelma toimittajien kesken oli hyvin lämmin. Sosiaalinen peruskaava meni näin:
”Kato moi, kiva nähdä! Mitä kuuluu? Ja kuka tämä viehättävä ystäväsi on?”
”Hei, mä olen XX, olin toimittajana YY:n Ylkkärissä vuonna nnnn.”
”Todella hauska tutustua, mun nimi on MM, olin Ylkkärin toimitussihteeri vuonna nnnp.”
”Ai sä olet se, tosi kiva tavata, olet loistava toimittaja!”
”Kiitos, niin säkin! Olen lukenut sun juttuja, tosi hyvää työtä!”
”Kiitos! Tykkään teidän lehdestä ihan hirveästi.”
”No hyvä! Mäkin tykkään teidän lehdestä!”
”Kiitos! Se sun juttu siitä aiheesta F oli loistava. Oletko ajatellut tehdä siitä kirjaa?”
”No en ole ajatellut, mutta täytyypä miettiä. Mä muuten luin sen sun kirjan, se oli siis aii-van loistava!”
”Ai kiitti! Etkös sä muuten tehnyt sen jutun G? Siis… Mä en ees aloita!”
En kannata omahyväisyyttä enkä liehittelyä, mutta jos kerran toimittajat virtuaalisesti saavat kuraa niskaansa (lisää tähän kakkavitsi), niin onhan edes kollegiaalinen ylistys tietysti tavallaan terveellistä vastapainoa.
Ja muuten siellä Ruotsissa, josta viimeksi oli puhe, on keksitty nettivihan vastakampanja, Anonym Nätkärlek. Sainkin tänään ruotsinkielisen anonyymin rakkauskirjeen, joka kyllä lämmitti ja huvitti. Jaksaisiko joku väsätä nettirakkauspostisivuston suomeksikin? Toimittajabileistä ainakin saa matskuja.