Viikon epäkorrektit urheilukommentit.

Harmi kun tuo Lance Armstrong tunnusti. Minusta se oli paljon viihdyttävämpi hahmona, joka ei koskaan jää kiinni vaikka koko maailma sitä jahtaa. En ole toistaiseksi nähnyt kuin otteita Suuresta tunnustuksesta, mutta näkemäni perusteella se yksittäinen draama ei ollut tuon vuosikymmenen jatkuneen jahtijatkiksen tasoinen. 

Ja sit se Leo-Pekka Tähti. Olisin toivonut että Tähti olisi valittu Vuoden urheilijaksi, mutta ehkä vähän eri syistä kuin kai monet. Minä siksi, että:

1. Vuoden urheilijalla, tai no huippu-urheilulla ylipäänsä, ei ole hevon helkkarin merkitystä. Se on viihdettä (ja parhaimmillaan tosi hyvää sellaista).
2. Ainoa oikea merkitys mikä urheilulla voi tai voisi olla, on kasvatuksellinen, mutta se vaatii kestäviä esikuvia. Yllämainittu Armstrong ei sellainen ole, eikä kovin moni muukaan tunnettu huippu-urheilija. (Mainitsen tähän väliin jääkiekon, mutta jätän maininnan tasolle.)  Leo-Pekka Tähti melko varmasti on sellainen, ja hänellä voi oikeasti olla merkitystä, kenelle tahansa mutta erityisesti sellaiselle erityisryhmälle, joka taatusti kaipaa esikuvia, tukea ja yhteiskunnan aktiivista hyväksyntää.
3. Saavutuksia eri urheilulajeissa ja sarjoissa on joka tapauksessa täysin mahdoton vertailla keskenään. Valinta on todella, todella subjektiivinen. Jos yrittäis jollakin tavalla objektiivista valintaa, pitäisi kai ottaa ensimmäiseksi kriteeriksi menestys suhteessa lajin harrastajamäärään maailmassa, eli siihen kuinka kovaa kilpailu on. Silloin käsittääkseni Jarkko Nieminen olisi Vuoden urheilija joka vuosi, yksikään hiihtäjä ei koskaan. (Mainitsen vielä jääkiekon.) Näin ollen oikeastaan turha vedota siihenkään, että ”rullakelaus ei ole mitään oikeaa urheilua ja paljonko siinäkin on harrastajia”. 
4. Kun kerran millään ei ole mitään väliä ja kaikki me kuollaan kuitenkin, niin olisi minusta voinut tehdä valinnan, jolla ihan oikeasti olisi voinut olla merkitystä.

Kiva että yleisö äänesti Tähteä, mutta se kategoria oli kylläkin Vuoden sykähdyttävin urheiluhetki. Eikös sykähdyttävä urheiluhetki ole sellainen kuin Lasse Virénin kaatuminen tai Kimmo Kinnusen voittotuuletus tai joku mikä vaan finaali, jota koko kansa katsoo? Ei nyt yhtään pahalla, vaan ihan mielenkiinnosta: näkikö monikin meistä ne Leo-Pekka Tähden voittokelaukset?

Lopuksi viikon urheilukirjavinkki: Ystäväni oli lukenut dopingpyöräilijä Tyler Hamiltonin paljastuskirjan The Secret Race ja suositteli sitä ”erityisesti heille, joilla on mustavalkoiset näkemykset dopingista”. Kuulosti kiinnostavalta, varasin heti kirjastosta. Ilmestyy suomeksikin maaliskuussa.