Matkakaverit
Tulin takaisin. Matkustin bussilla, bussilla, lentokoneella ja lentokoneella, ja valvoin ne kaikki pätkät ja väliajat. Yhteensä 35 tuntia. (Ja sitten nukuin jotain neljä viisi tuntia ja menin töihin.) Ei sillä etten olisi saanut unta, mutta kun en ehtinyt nukkua!
Lennolla Mexico Citysta Frankfurtiin vieressäni istui nuori meksikolainen nainen. Parin tunnin istuskelun jälkeen kysyin, että minne matka. Jumaliste, tyttö oli menossa Tampereelle!
Oli ollut vaihdossa siellä viime kevään ja tykkäsi aivan valtavasti Suomesta. Haaveili tulevansa tänne tekemään maisteriohjelman. Ja oli nyt tulossa kuukaudeksi lomailemaan. Siis: tammikuuksi Tampereelle. Öh… por qué?
Hän oli tykännyt Suomessa siitä että ihmiset ovat täällä niin rehellisiä. Hän oli tuntenut olonsa täällä vapaaksi. Hän tykkäsi karjalanpiirakoista ja munavoista – muilta osin hän kommentoi suomalaista keittiötä pidättyvästi mutta korrektisti. Hän toivoi pääsevänsä käymään Kauhajoella.
Siis kaikista maailman paikoista, tämä nainen halusi Suomen Kauhajoelle.
Sitten hän rohkaistui anteeksi pyydellen kysymään, että onko todella niin, että suomalaisten mielestä kaikki ruotsalaiset ovat homoja ja miksi. En osannut hirveän hyvin vastata.
Frankfurtissa sain lisää seuraa.
Pari vuotta sitten olin käymässä Saksassa opiskelukaverini luona. Hän vei minut Kölniin jonkun kaverinsa kolmekymppisjuhliin. Bileet olivat isot ja humalaiset, mutta löysin sieltä saksalaisen stuertin, joka halusi puhua kanssani norjaa. Yritin ymmärtää. Vaihdettiin puhelinnumeroita siltä varalta, että hän joskus lentäisi Helsinkiin. Ollaankin sittemmin tavattu pari kertaa aamiaisella Scandic-hotellissa, jota hänen lentoyhtiönsä käyttää Helsingin yöpyvillä.
Frankfurtin kentälle rullatessamme muistelin, että eikös tämä stuertti asu Frankfurtissa. Lähetin tekstarin, että jos nyt aivan hirveän sattumalta olet juuri tulossa tai lähdössä töistä, niin olen täällä Frankfurtin kentällä seuraavat viisi tuntia. Puolen tunnin päästä sain vastauksen: tulin juuri Tokiosta, missä olet.
Tapasimme A-terminaalissa, istuimme Starbucksiin kahville ja juttelimme pari tuntia miehistä.
Sitten lensin meksikolaisen naisen kanssa Suomeen ja mietin, että miksi matkustaessa kaikki ihmisten välinen sosiaalinen on helppoa, kiinnostavaa ja jännittävää, kun se kotona niin usein on vaikeaa, isoa ja vakavaa.