Urheilu ja TISSIT
Piti tehdä oikeita töitä, mutta sitten luin nettiuutisen jossa yhdistyivät urheilu ja tissit, inspiroiduin valtavasti ja nyt en pysty pidättelemään rönsyjäni.
Uutisen mukaan joku turkkilainen mieskolumnisti oli huolissaan, että ”urheilu tappaa naiseuden”, kun olympialaisten naisurheilijat ovat niin lihaksikkaita, pienirintaisia ja leveähartiaisia että heitä ei erota miehistä. (Hesarin uutisen lopussa oli muuten esimerkillinen taustoitus: ”Turkissa on 73 miljoonaa asukasta, heistä puolet on naisia.” Journalistiopiskelijat, ottakaa mallia!)
Haahaahaa. En provosoidu. Ei lopu maailmasta miehet – eivätkä naiset – joiden mielestä ”naiseus” on pehmeyttä, pyöreyttä, heikkoutta, korkokenkäkävelyä, tissejä ja persettä. Saman mielipiteen olisi voinut käydä hakemassa joltain naapurin penaltakin, ei tarttis edes mennä nettiin asti suuttumaan.
Mutta tissiasia ihan konkreettisesti kiinnostaa. Ja koska olen nainen, saan kirjoittaa siitä, lällällää maailman mieskolumnistit!
Niin sitä olen aina miettinyt, että onko huippu-urheilijanaisten pienirintaisuus syy vai seuraus. Nyt tarkoitan siis ihan maailman huippua ja vain tiettyjä lajeja, joissa asialla on väliä. Koska onhan totta, että tissit eivät ole aerodynaamisesti naisvartalon parhaiten suunniteltu osa.
Surkastuvatko rinnat tosi kovan harjoittelun myötä – ns. turkkilaismiehen teoreema – kaikilla ja huomattavasti, vai pääseekö huipulle lajeissa, joissa nopeus on tärkeää ja sekunnin sadasosat ratkaisevat, vain jos on luonnostaan pienirintainen eivätkä ulokkeet heilu hidastamassa?
(On varmaan synti julkaista tällainen teksti ilman kuvaa.)
