Teos oli esillä EMMAssa, näyttely loppui eilen ja minä kävin siellä toissapäivänä vähän hengittelemässä raskaiden aikojen päätteeksi. Olisi tietysti ollut kiva suositella sitä teillekin, mutta se nyt loppui. (Suosittelin kyllä jo Imagessa 2/2012, jossa haastattelin taiteilijaa.)

Sophie Callen miesystävä jätti tämän sähköpostiviestillä, jossa mainittiin suunnilleen kaikki erokliseet eikä juuri muuta. Calle laittoi 107 naista lukemaan kirjeen ja tekemään siitä tulkintansa, oman erityisalansa mukaan. Peruskoulunopettaja teki siitä analyysitehtäviä, lastenkirjailija kirjoitti sadun, tanssija tanssin ja niin edelleen.

Minua nauratti, liikutti ja vihlaisi moneen kertaan tulkintoja katsoessani. Osin tänään painoon menevän juttuprojektini takia, osin ihan yksityisten markkinatapahtumieni takia. Yksityistä ja yleistä on välillä niin vaikea erottaa toisistaan (mot), ja taiteessa niiden sekoittuminen onkin kaikkein puhuttelevinta. Teoksen nähtyäni ymmärrän myös taiteilijaa huomattavasti paremmin kuin talvella häntä haastatellessani – terkkuja vaan Sophielle, no hard feelings. 

Jos olisin ehtinyt, olisin suositellut näyttelyä vielä uudelleen kaikille miehille, naisille ja ihmisille, jotka on joskus jätetty tai jotka ovat joskus jättäneet. 

Kas tässä yksityiskohta suomeksi käännetyistä näyttelyteksteistä, poliisin tulkinta erokirjeestä. Nyt korostan, että tämä on tosiaan taidetta, ei ole lähdeviitteitä, eikä tämä ole mikään oma kannanottoni, nauratti vain kun kuulosti yhtäkkiä niin kovin tutulta.