Feministinen politiikka on pyrkinyt vähentämään naisten taloudellista riippuvuutta miehistä ja onnistunut tuossa tavoitteessaan mainiosti. Se on tipauttanut suuren osan ns. töissä käyvistä ”kunnon miehistä” pariutumismarkkinoiden ulkopuolelle, koska heidän elättämiskykynsä pariutumisen valttikorttina on devalvoitu ja valtio siirtää heidän rahansa verotuksen kautta naisille.

Näin kirjoitti Laasanen täällä. Nyt tarvitsisin taas apuanne. Laasanen puhuu teoreettisesti ja nettikeskustelupohjalta, mutta minä yritän jotenkin tilastollisesti päästä käsiksi Suomessa ”pariutumismarkkinoiden ulkopuolelle pudonneisiin miehiin”. Kenestä tässä puhutaan? Näkyisivätkö he jossakin tutkimuksessa? Minkä ikäisiä he ovat? Missä tai minkäkokoisella paikkakunnalla he asuvat? Mitä he tekevät? Mikä heidän sosiaalinen asemansa on? Ovatko he koulutettuja vai ei-koulutettuja vai kumpaakin? Ja ennen kaikkea: paljonko heitä on?

Kysäisin Osmo Kontulalta. Hänen tutkimustensa mukaan kahdella prosentilla suomalaisista naisista ja miehistä ei ole elämänsä aikana yhtään seksikumppania. Mutta tämä nyt ei varmaan ole se määritelmä.

Hänen 90-luvun tutkimuksessaan kysyttiin yksineläjiltä suhteen solmimisen vaikeuksista. 27 prosentilla miesyksineläjistä ja 17 prosentilla naisyksineläjistä oli ollut elämässään useampia ei-toivottuja, pitkäaikaisia yksinäisiä jaksoja. Sekä miehistä että naisista 13 prosenttia oli sitä mieltä, ettei ylipäänsäkään kykene solmimaan lähempiä ihmissuhteita. Tämä siis joskus 90-luvulla. Nyky-Suomessa on se noin miljoona yksinasujaa, heistä lievä enemmistö naisia. Mutta ei tämäkään nyt ihan rajaa sitä porukkaa.

Nyt en siis etsi haastateltavia vaan jonkinlaisia tapoja todentaa hypoteettinen ilmiö.

Saa kernaasti myös vastata omalta osaltaan taustatietokysymyksiin, jos tuntee kuuluvansa ryhmään.