PMMP:n eka ja vika keikka
Koska viime päivät tätä kamaa on tullut joka tuutista ja koska itse koin suurimmat nostalgiaväristykseni ja hyvästelin nuoruuteni jo erään toisen artistin jäähyväiskeikalla, sanon ajatukseni nyt mahdollisimman lyhyesti. Ajatukseni koskee tietysti tätä tapahtumaa:
Enpä olisi kymmenen vuotta sitten uskonut. Kymmenen vuotta sitten olin PMMP:n ihka ensimmäisellä keikalla Sörkan vankilassa, Sörkka Rockissa.
Käsipallojoukkueellani oli ollut varsin mielenkiintoinen yhteistyö vankilan kuntosalinohjaaja-hierojakoulun kanssa, ja kesä 2003 oli jo toinen vuosi peräkkäin, kun vangit kutsuivat meidät festarivieraiksi. Oma huomioni meni silloin pääosin siihen, että oli niin kreisiä olla vankien kanssa festareilla. Mutta muistan minä Paulan ja Mirankin. Ne olivat aivan helvetin ärsyttäviä, kikattavia ja kiroilevia muijia siinä meidän takana turvatarkastusjonossa. Joka toinen sana oli vittu. Karseat vaatteet. Joku tiesi kertoa, että noi on ne Popstars-pudokkaat, joiden biisi soi siinä ärsyttävässä R-kioskin mainoksessa.
Tunsin kai ihan puhdasta vahingoniloa, kun ne sitten kiipesivät rekkalavalle ja alkoivat laulaa. Ei mennyt hyvin. Muistaakseni niillä oli tosiaan se yksi kappale, Rusketusraidat, ja Miralla meni ääni kokonaan, ja se tyytyi heiluttelemaan käsiään ikään kuin koreografiaksi. Vangit tietty tykkäsivät. ”Näyttäkää nyt ne rusketusraidat!” ne huuteli. Sanoin todennäköisesti kavereilleni, että karseeta paskaa.
Eipä tiennyt tyttö.
Että vuosikymmen myöhemmin hoilaisi Rusketusraitoja ja pariakymmentä muuta niiden ärsyttävien muijien biisiä liikutuksesta kananlihalla täydessä jäähallissa. Ja ajattelisi suunnilleen näin: Nämä tyypit eivät sopineet formaattiin, koska haistattelivat kaikille ekasta keikasta lähtien ja tekivät omaa juttuaan, mutta nousivat 2000-luvun suosituimmaksi kotimaiseksi bändiksi juuri siksi. Olen pohjattoman iloinen, että he näyttivät, että se on mahdollista. Että on mahdollista olla nuori nainen ja lopulta äitikin, olla miellyttämättä kaikkia, myydä kaksi jäähallikeikkaa hetkessä loppuun ja spiikata sitten vielä lopuksi yleisölle, että vittuun kaikki.
Toivottavasti nähdään ja kuullaan vielä, Paula ja Mira.