Riivattu mediasieluni rauhoittuu

Rönsy

Terkut Lahdesta. Syksyn toinen maakuntaviikko, tällä kertaa reitillä Kajaani-Lapinlahti-Kuopio-Varkaus-Mikkeli-Lahti. Pientä hotellikuolemaa havaittavissa.

Scandic Kajanus

Scandic Kuopio

Scandic Lahti

Olen viime vuosina herännyt kotimaanmatkailuun, ja kulttuurikurssin maakuntamatkat ovat entisestään vahvistaneet tunnetta: kotimaassa on niin paljon uutta nähtävää, että minun ei kannattaisi kauheasti kiirehtiä kaukolennoille – vaikka toki Kolumbia ja Kenia yhä ovat unelmalistalla. Lyhyen tähtäimen listalla on nyt kulttuurikohteet Tampere (Les Misérables -musikaali) ja Kuopio (Leea Klemolan Miehen kuolema).

Vierailut maakuntien kulttuurikohteissa aiheuttivat myös oudon tunteen, jota en ensin osannut artikuloida. Että joo, kuulostaa hyvältä tämä teidän juttunne, mutta, mutta, mutta… Mitä? Mikä ei täsmää? Mikä tämän erottaa omasta kokemuspiiristäni?

Ja nyt tajusin sen.

Jos henkitoreisia maakuntalehtien kulttuuritoimituksia ei lasketa, kaikki muut vierailukohteemme ovat olleet valtion, kunnan, EU:n tai säätiöiden rahoittamia. Kulttuurilaitoksia, -ryhmiä ja -projekteja, joiden kukaan ei odotakaan tekevän voittoa. Kohteita, joissa ihmiset miettivät kyllä, mistä yleisö tykkää, mutta joiden ei tarvitse laskea klikkejä, levikkejä ja tuloksia. Toimintaa veronmaksajien ja hyväntahtoisten kulttuurinystävien rahoilla.

Huomioni ei ole arvottava, enkä tarkoita että kulttuurin pitäisi olla taloudellisesti tuottavaa liiketoimintaa, päinvastoin. Sitä paitsi useat näistä vierailukohteista ovat olleet todella huolissaan tukiensa pienentymisestä, ja ihan syystä. Mutta se on toinen aihe.

Huomioni on itsetutkiskelua. Näillä retkillä olen tuntenut oloni levolliseksi ja rauhalliseksi. Kituvan media-alan ihmisenä mieltäni ja luovuuttani kuristaa kotikaupungissani jatkuvasti hirttosilmukka, olkapäälläni istuu piru kysymässä joka asiasta: Kiinnostaako tämä muka riittävän suurta yleisöä? Kuka oikeasti maksaisi tästä? Onko tähän resursseja? Voiko tämä kannattaa? Miten suuri liikevoittoprosentti olisi riittävää kannattavuutta? Onko tämä liian vaikeaa? Hirttosilmukka aiheuttaa myös kroonista turhautumista kielialueemme pienuuteen, massojen huonoon makuun, laajalle levinneeseen tyhmyyteen, tosi-tv-paskaan, blogimaailman ääriporvarillisuuteen, tissikuviin verkkojournalismin pääasiallisena ansaintalogiikkana, ja niin edelleen.

Toista se on lasten arkkitehtuurikoulussa Lapinlahdella, Kaustisen kansanmusiikkikunnassa, Hailuodon taiteilijayhteisössä, Kuopion tanssiteatteri Minimissä. (Toki Helsingissäkin näitä piisaa, mutta Helsingissä on myös toimittaja-arkeni, joten vaikutus ei ole sama.)

Vaikka tässä nyt yritelläänkin kaikenlaista enkä ole vaipunut toivottomuuteen, huomaan, että jatkuva epäily, ideoiden kyseenalaistaminen, klikkikyynisyys ja palavalla öljylautalla oleilu on todellakin aiheuttanut huomattavaa stressiä ja levottomuutta. Luonto ja kulttuuri rauhoittavat ihanasti median murroksen riivaaman sielun. 

Kommentit

arvaa kuka (Ei varmistettu)

>Hirttosilmukka aiheuttaa myös kroonista turhautumista kielialueemme pienuuteen,
>massojen huonoon makuun, laajalle levinneeseen tyhmyyteen, tosi-tv-paskaan,
>blogimaailman ääriporvarillisuuteen, tissikuviin verkkojournalismin
>pääasiallisena ansaintalogiikkana, ja niin edelleen

Blogimaailmasta...

Blogit olivat vielä muutama vuosi sitten ajattelevien ihmisten keskustelupaikkoja. Kirjoittajilla oli asiaa, josta he halusivat keskustella, ja ihmiset kerääntyivät kunkin blogin ympärille keskustelemaan, bloginpitäjä eräällä tavalla keskustelun käynnistäjänä.

Nykyään blogit ovat lähinnä markkinointialustoja, joihin ihmiset kirjoittavat jorinoitaan esimerkiksi meikeistä, ja joiden kautta lukijoille näytetään sitten valtava määrä mainoksia aiheesta.

En tiedä mihin kaikki ne syvällisemmät blogistit katosivat. Johonkin he kumminkin katosivat, se tapahtui siinä vaiheessa, kun naisille tuli nämä muotiblogiyhteenliitymät kuten Lily, ja kun osa mm. politiikkakeskustelusta siirtyi Uuden Suomen rinkirunkkausblogeihin. Samalla älyllisemmät keskustelut siirtyivät ilmeisesti suljetumpien ovien taakse, suljettuihin facebook-ryhmiin tai ihmisten yksityisille facebook-sivuille.

Niin siinä kai melkein aina käy, että kun joku asia valtavirtaistetaan, se samalla tuhoutuu.

FFFifi
Fitness Führer

Samaa olisin itsekin lainannut. Silti: Lily on mielestäni aika paljon muutakin kuin "muotiblogiyhteenliittymä". Syvällisiä on täälläkin, eikä pinnallisuus silloin tällöin sulje syvällisyyttä pois.

Joanna Palmén
Rönsy

Tämä nyt ei ollut varsinainen pointtini, mutta musta Suomessa ei ole koskaan ollut mikään erityisen hyvin toimiva blogikeskustelukulttuuri, ei se valtavirtaistumisesta ole kiinni. Toki on poikkeuksia ja pienen piirin kesken tärkeitä blogeja, Ikävä kyllä ainoa oikeasti merkittävä, jonkinlaista yhteiskunnallista liikehdintää aikaansaanut blogi Suomessa on ollut Jussi Halla-ahon Scripta. 

Joanna Palmén
Rönsy

Toki on yksittäisiä hyviä, mutta tämä tällaisena yleisturhautumisena.

Suvi_ (Ei varmistettu)

Ääriporvarillinen blogimaailma? Eikös täällä Lilyssä ainakin melkein kaikki oo suorastaan äärisuvaitsevia (enemmän tai vähemmän hipstereitä)? Mut niin, ite oon vähän pettynyt kun odotin et täällä Lilyssä ois ees jotain järkeviä asiablogeja, mut melkein kaikki tuntuu olevan vaan päivän asu/muoti(hömppä)/sisustus/ruoka-juttuja vaan.

Joanna Palmén
Rönsy

Ääriporvarillinen ja äärisuvaitsevainen eivät ole mitenkään toisensa poissulkevia. Ja joo, tiedän tunteen, ei ole mikään Lilyn erityispiirre vaan koko suomalaisen blogosfäärin läpäisevä henki. Sama toki myös Ruotsissa, ehkä vielä enemmän: http://www.aftonbladet.se/ledare/ledarkronika/katrinekielos/article17606037.ab

 

Rimsky (Ei varmistettu)

Muistutat minua reppuri-menneisyydestäni, jossa lähtökiihdytys Seutulassa oli parasta. Pienet huomiosi helpottavat nykyisiä jatkuvia ekstentialistisia pohdiskelujani. Kiitos!

Joanna Palmén
Rönsy

Kiitos! Onko Rimsky nyt se Rimsky jota ajattelen? Kivaa jos olet!

Kommentoi