Saksan kielen ja protestanttien ongelmat

Sitten istuin bussissa, viimeisen penkkirivin nurkassa Monte Criston kreivin kanssa, kun viereeni istui keski-ikäinen nainen. Kohta se sanoi jotain, enkä saanut mitään selvää. Koitin hymyillä takaisin, mutta se ei riittänyt, nainen halusi vastauksen.

Minä: Olen pahoillani, en ole täältä, en oikein ymmärtänyt, mitä sanoit.

Nainen: Sanoin, että bussissa on hyvä lukea!

Minä: No juu, on kyllä, juu. Ehh hmm.

Näinkin voi siis tehdä tikusta asiaa. Sitten selvitettiin, että millä kielellä luen ja mistä tulen. Sain toistaa Finlandea muutaman kerran, ennen kuin nainen ymmärsi. Ehkä.

Nainen: Onko se kaksikielinen maa?

Minä: Öö… (Ei pidä mennä siihen lankaan, että luulisi random ranskalaisen naisen tietävän jotakin Suomesta, pikemminkin pitää epäillä, mitä hän edes tarkoittaa kaksikielisyydellä.) Miten niin?

Nainen: Niin että puhutaanko siellä jotain muuta kieltä, englantia tai saksaa tai jotain?

Minä: No juu, on Suomessa ruotsinkielinen vähemmistö, ja kaikki suomenkieliset lukevat koulussa ruotsia, eli teoriassa se on kaksikielinen maa, käytännössä vähän eri juttu. Mutta muutenkin opiskelemme aika paljon kieliä.

Nainen: Ahaa, mitä kieliä? Englantia? Saksaa? Venäjää?

Minä: Englantia ja saksaa, juu, muun muassa. Ei kauheasti venäjää, vaikka sitä kannattaisi kyllä lukea, kun Suomi on niin lähellä Venäjää ja Suomessa asuu ja käy paljon venäläisiä.

Nainen: Niin, niin se on iso maa, kaunis kieli!

Minä: Mutta Venäjällä ja Suomella on sellainen yhteinen historia, että se luultavasti vaikuttaa vieläkin suomalaisten innokkuuteen opiskella venäjää.

Nainen: Sehän on sama juttu kuin saksan kanssa! Täällä kukaan ei halua lukea saksaa. Minä en voi edes kuunnella kun Angela Merkel puhuu, tulee aina vaan mieleen se, mitä sillä kielellä tehtiin 1900-luvun puolivälissä.

Nainen kauhistelee vielä pitkästi saksan kielen ja natsien rikkumatonta yhteyttä. Sitten keskustellaan tovi muista asioista. Selvitän että olen lomalla täällä enkä kv-opiskelija Aix-Marseillen yliopistossa. Nainen kertoo olevansa kotoisin La Rochellen läheiseltä Ile de Ré’ltä.

Nainen: Olen aivan väsynyt tähän kaupunkiin.

Minä: Marseilleenko? Miksi?

Nainen: Tämä on aivan liian kova kaupunki minulle.

Minä: Jaa, millä tavalla?

Nainen: Kulttuurisesti.

Minä: Niinkö, millä tavalla?

Nainen: Täällä on niin paljon enemmän protestantteja.

Minä: Protestantteja?

Nainen: Kyllä, heillä on aivan erilainen kulttuuri kuin meillä katolisilla.

Ja voih, sitten nainen jäi pois bussista!

Miksi, miksi en hypännyt itsekin pois ja vaatinut naiselta tarkempaa kuvausta protestanttien kulttuurista Marseillessa.