Se Imagen huono juttu

Eipä se tietty kivalta tunnu ihan inhimillistasolla, että tämän meidän kivan lämpöisen Lily-yhteisön luetuin, tykätyin ja kommentoiduin juttu on päivätolkulla se, jonka otsikossa todetaan se minun täällä kohkaamani muotiblogijuttu huonoksi. Juuri tällä areenalla ja juuri se juttu. Ammatillisella tasolla kritiikkiin on toki tottunut eikä se enää vie yöunia.

Mietin ensin, etten reagoi, koska kritiikkiähän tietysti saa esittää eikä minulla ole tapana puolustella tai selitellä juttujani blogeissa. Mutta koska olen seurannut ja raportoinut palstallani jutun syntyä, niin olisi ehkä epäjohdonmukaista olla jatkamatta seurantaa, kun se herättää keskustelua. Joten, jos nyt joku lukijoista ei seuraa Lilyn etusivua, niin se kyseinen bloggaus keskusteluineen on täällä.

Ei minulla siihen paljon sanottavaa ole, lukekoon kukin jutun itse (jep, mainos!). Siitä pitäisi ilmetä, etten haastateltavia valitessani ole katsonut heidän tyyliään, vaan heidän blogiensa lukijamääriä, heidän ammatillisia pyrkimyksiään ja bloginpitämiseen liittyviä saavutuksiaan. Eikä jutussa myöskään oteta hirveästi kantaa heidän blogiensa sisältöön. Minusta ne jutut on kirjoitettu jo, joissa kauhistellaan, että kauheaa turhuutta ja typeriä päivän asu -kuvia. (Saatanpa itsekin olla tuota mieltä, mutta se ei ollut nyt se pointti.) Mielenkiintoisempaa on, että turhuudella ja päivän asuilla on ihan tosissaan ja nollabudjetilla kerätty aika ihaltavasti kymmeniä tuhansia lukijoita ja sitä kautta huomattava kuluttajavalta-asema – mitä se merkitsee muotialan toimijoille ja näille harrastajatekijöille itselleen? Jos tämä näkökulma ei välity jutusta, niin sitten olen kyllä tosiaan epäonnistunut. Otsikko ilmeisesti ainakin jäi hämäräksi, siinä kun oli olevinaan sanaleikki (etujoukko, siis joukko joka saa etuja).

Jotenkin ironishuvittavaa minulle tässä on se, että itseäni ei edes kiinnosta muoti pätkän vertaa. Vihaan shoppailua, talvitakkini ja ainoat juhlakenkäni on ostettu kun olin lukiossa ja minusta hyvä tyyli on sellainen, että on puhtaat ja ehjät vaatteet, jotka sopivat säähän ja tilanteeseen. Se ei silti tarkoita, etteikö vaikka muotiblogit ilmiönä voisi minusta olla mielenkiintoinen.

 

PS: Ai niin, olisin mielelläni käsitellyt jutussa enemmän Lilyä ja Lilyn muotibloggaajia, mutta valitettavasti olen maailman jäävein ihminen siihen tässä markkinataloudessa.