Taiteilia

Rönsy

Anteeksi, ystävät, kun Rönsy taas kuihtuu ja kituu, mutta kun mä en ehdi mitään, en mitään, en mitään. Ekaksi olin Jyväskylässä seuraamassa rallia (kyllä) neljä päivää ja sitten kolme päivää kirjoitin ralliaiheista (kyllä vaan!) juttua kotona yöpaidassa sellaisessa luomisangstissa ja ahdistuksessa että vatsaan sattui. On se kova tämä taiteilijan osa ja sieluni kärsimykset.

Nyt se on valmis, olen ensimmäistä kertaa viikkoon työpaikallani ja sain heti aamulla kaksi pian toteuttavaa suurta ja mielenkiintoista juttuprojektia tehtävälistalleni. Ja hetkessä olen ihan freesinä ja valppaana, kuin ei mikään koskaan olisi stressannut. Ihanaa ja kamalaa, tämä kaikki.

Kommentit

Huh, rallia. 

Omakohtaisesta kokemuksesta toimittajan työn helpoin ja kivoin osuus on tiedon kaivelu ja haastattelut, jutun lopullinen kasaaminen on ihanaa ja kamalaa. On baskeri kallellaan. 

Tottuuko siihen joskus? Helpottuuko se? Rutinoituuko siihen? Nyyh. 

Joanna Palmén
Rönsy

Rutinoituu ainakin sillä tavalla, että vaikka se edelleen on ihanaa ja kamalaa, niin jossain syvällä sisällä tietää varmasti, että kyllä tästä taas selvitään.

Kommentoi