Vinkkejä saaristopyöräilyyn

Terkkuja Turun saaristosta, jossa pyöräily on parasta mitä Suomessa voi tehdä. Olen polkenut siellä nyt kolmena kesänä peräkkäin enkä missään nimessä aio lopettaa. Sitä vaan ihmettelen, kun ei siellä ole pyörillä juuri ketään muita. Miksi, oi miksi? Suomalaiset, äkkiä saaristoon!

Ensin pari myyntipointtia.

• Se ei ole raskasta. Ei tartte olla urheilija. Päivämatkat voi olla hyvinkin lyhyitä ja välillä voi matkustaa myös lautalla tai bussilla.
• Mummopyörällä pärjää hyvin. Oma polleni on äidilleni 80-luvulla hankittu ylväs Crescent, jossa on kolme vaihdetta. Jopoa en nyt ehkä ihan suosittelisi, voi käydä raskaaksi.
• Saaristossa on aina huomattavasti parempi sää kuin Turussa tai Helsingissä. Viime viikon retkellämmekään ei kastuttu ennen kuin mantereella, Kustavissa, vaikka ilmeisesti Helsingissä oli todella märkä viikko.
• Lossit ovat ilmaisia, osa lautoistakin, ja nekin jotka maksavat ovat naurettavan halpoja. Ja pyörällä ei tartte koskaan seistä lossijonossa vaan voi vilkuttaa autoilijoille ohi ajaessaan.
• Joku voi tykätä teltassa nukkumisesta, mutta minulle hyvin tärkeä osa pyöräretkiä ovat ihanat bed & breakfast -paikat, joita saaristo on täynnä. Ihania isäntiä ja emäntiä, loistavia aamiaisia, kauniita remontoituja navettoja, pehmeitä sänkyjä, hauskoja international keskusteluja muiden vieraiden kanssa.
• Jo lyhyt reissu, pari yötä, riittää aika pitkälle. Lyhyitä retkiä suosin siksikin, ettei jaksa raahata paljon kamaa mukanaan. Itselläni on pikkuinen putkikassi tarakalla, eikä sinne loputtomasti puhtaita paitoja ja pikkuhousuja mahdu.
• Jos nyt ette vielä ole fiiliksissä, niin lukekaa tämä Mondon viimekesäinen juttu. Itse en voi lukea sitä ilman että rupeaa sietämättömästi poljinjalka vipattamaan.

Olen käynyt suureksi osaksi juuri noissa Mondon kohteissa, mutta joitain reittivinkkejä ja -kommentteja vielä.

• Minun reissuilla ensimmäisen päivän vakio on ollut Turku–Nauvo, noin 50 kilometriä. Se on kaikista pisin, rankin ja tylsin osuus, mutta kyllä sen jaksaa kun tietää mitä ihanaa on edessä. Ei tuntuisi nimittäin järkevältä jäädä mantereelle yöksi, kun Nauvossa on montakin ihanaa yöpaikkaa. Itse olen tosin niin ihastunut Västergårdiin, etten ole kokeillutkaan mitään muuta. Se on ihan mahtava!
• Nauvosta kannattaa ehdottomasti poiketa Seiliin, hieno paikka.
• Saari per päivä -tahti on kivan rauhallinen, seuraavan yön voi siis mainiosti olla Korppoossa. Siellä esimerkiksi Mondon suosittelema Hotel Nestor tai sen viereinen Faffas on hyvin ihania. Mutta jos ei poikkea Seilissä tai muuten hengaile Nauvossa, niin tämä tahti voi olla vähän liiankin rauhallinen.
• Houtskar ja Iniö on tunnelmaltaan vielä ihan eri luokkaa kuin Nauvo ja Korppoo. Pieniä teitä, ei oikeastaan yhtään liikennettä, linnut visertää. Pyöräilykin tuntuu paljon kevyemmältä. Nämä on parasta. Haluan saaristomökin!
• Houtskarissa oltiin yötä ihkauudessa Hyppeis Värdshusissa. Kaunis paikka, miinusta saunan puuttumisesta.

Hyppeis Värdshus

• Hyppeisiin mennessä kannattaa ehdottomasti poiketa Borgbergin lintutornissa, näköalat on huikeat.

Borgberg

• Kaikista eniten suosittelen kuitenkin Iniön Jumossa sijaitsevaa majatalo Bergshagenia. Mielettömän ystävällinen isäntäpariskunta, kaunista ja rauhallista, ihana puusauna pyöräilijöitä suosivaan kympin tuntihintaan, upea uimakallio lähellä, luomujuttuja aamiaisella, tilauksesta myös iltapalaksi savukalasalaattia, nam nam nam.

Bergshagenista

• Vaihtoehtoisesti voi myös käväistä vaikka Utössä. Sinne pääsee m/s Eivorilla Pärnäisistä, Nauvosta. Utössä tosin ei ole viehättäviä b&b-paikkoja vaan vähän 80-lukulainen Havshotel, mutta sekin on omalla tavallaan viehättävä. Ja saaren ulkomerellinen tunnelma on huikea. M/s Aspölla pääsee sieltä takaisin suoraan Turun keskustaan, jos ei polkeminen enää nappaa.
• Muutenkaan en hirveästi suosi mantereella polkemista. Tällä viime reissulla otimme bussin Kustavista, ja itseasiassa kehottaisin ottamaan sen jo lauttasatamasta Heponiemestä, sillä Kustavin keskustaan ei ole siitä pyörätietä eikä edes piennarta. Lyhyen rengasreitin loppupuoli, Rymättylä–Merimasku–Naantali–Turku on ihan inhimillinen, Naantalissa voi pysähtyä syömään ja Merimaskussa on upeita maisemia (ja mäkiä).
• Kysykää, jos tulee jotain kysymyksiä mieleen. Toimin mieluusti Turun saariston pr-tyttönä.