Vuoden vikat

Huomenna en enää tarvo lumihangessa. Huomenna istun lentokoneessa matkalla maahan, jossa aurinko lämmittää korkealta. 

Tänään ruksin vielä monta kohtaa to do 2012 -listasta, joka tosin ei enää näytä ihan mahdottomalta. Pitää vielä vaihtaa rahaa, keskeyttää lehdenjakelu, tavata prosessikonsultti, lähettää yksi joululahja, etsiä sähköpostiasetuksista out of office. 

Eilen ostin matkalle mukaan lähtevän pokkarin. Oli paha valintatilanne: Joyce Carol Oatesin Blondi vastaan Kjell Westön Älä käy yksin yöhön. Muuten Blondi olisi ollut täysin ylivoimainen voittaja, mutta kun se oli niin paksu, pokkarina miltei kuutio. Vaikka onkin pitkä matka, tuskin ihan noin paljon ehdin lukea. Painaa ja vie tilaa. Lopulta Blondi voitti kuitenkin. 

Maanantaina laitettiin lehti painoon. Vuoden vika. 

Sunnuntaina kävin yliopiston maya-konferenssissa luennolla vakuuttumassa, että maailmanloppu ei tule 21.12. 2012. Tavallaan sääli, olisin ollut aivan tapahtumien keskipisteessä maya-alueella, olisin voinut twiitata maailmanlopusta. Opin myös mayojen numerojärjestelmän ja hieman hieroglyfikirjoituksesta, mutta en nyt voi väittää vielä lukevani sujuvasti mayakieliä. Sen sijaan mayojen kansalliseeposta, Popol Vuhia, olen lueskellut suomeksi. Hupaisia tarinoita maailman luomisesta ja veljesten Hunahpú ja Ixbalanque seikkailuista maan päällä ja manalassa. 

Lauantaina entinen opiskelukaverini järjestää kolmekymppiset. Mexico Cityssä. Klikkasin Facebookista, että going.