Writer’s Cut: John Ajvide Lindqvist

Tämä ei ole nyt aivan puhdasoppinen Writer’s cut, sillä tässä on huomenna ilmestyvän Imagen juttuuni pätkä, jota en kirjoittanut edes juttua varten (eikä se joutunut editorin hampaisiin) vaan vasta nyt blogia varten. Kun oli joskus puhetta siitä kysymyksestä, minkä ainakin aioin esittää kirjailijasuosikilleni John Ajvide Lindqvistille. Esitinkin sen, mutta vastaus ei nyt kerta kaikkiaan sopinut juttuun. Tässä.

Minä: Vielä yksi asia.

John: Joo?

Minä: Suomalaiset sun kirjoissa.

John: Hahhahahahaaa! Joo-o, hah hah. Mitäs meillä on, yksi juoppo Ystävät hämärän jälkeen -kirjassa…

Minä: Ei vaan Kuinka kuolleita käsitellään -kirjassa.

John: Ai niin, aivan.

Minä: Ja sitten nämä ahvenanmaalaiset gangsterit.

John: Joo, mä tiedän. Mutta mulla ei oikeasti todellakaan ole mitään suomalaisia vastaan. Se juoppo, sehän on ihan stereotypia, ja tiesin sen, mutta, niin…

Minä: Minä, Ruotsissa asunut suomalainen, olin tosi pettynyt siihen!

John: Joo… Mutta itseasiassa niitä stereotypioita suomalaisista on kaksi. Tai siis tietenkin suurin osa on tavallisia ihmisiä. Mutta osa on puliukkoja. Tai siis ei se enää ole niin, mutta silloin oli, kun olin pieni, silloin kun oli paljon työn perässä tulleita siirtolaisia. Ja toisen suomalaiskuvan muodostavat Tove Jansson, Mark Levengood ja Lasse Pöysti, sellaisia jättetreeevliga ja kaikki on niin niin mukavaa. Täytyy yrittää joskus käyttää tätä toista stereotypiaa. Yksi ahvenanmaalainen lehti haastatteli mua juuri Tjärvenistä ja niistä gangstereista, mutta se oli tosi outoa; he olivat hirveän iloisia, kun ahvenanmaalaiset olivat ylipäänsä päässeet mukaan tarinaan! Vaikka sitten gangstereiksi. He kysyivät, että jos tästä tulee leffa, niin voinko varmistaa, että ahvenanmaalaiset saavat näytellä niitä gangstereita. No ilman muuta! Tai miksi ei.

Minä: Mutta se ei kyllä ole mikään stereotypia, ahvenanmaalaiset gangsterit.

John: Ei, ei todellakaan. Luin tästä juuri jostain: Koko Ahvenanmaalla on noin kolme poliisia. Eli jos jossain sattuu liikenneonnettomuus samaan aikaan, kun Ruotsin-laivalla on ollut tappelu, silloin Ahvenanmaalla voi tehdä mitä vaan, koska kaikki poliisit ovat jo varattuja!

Minä: Se tuntui niin omituiselta tarinassa, olin koko ajan varma, että tähän tulee joku yllättävä selitys, eiväthän ne ahvenanmaalaiset nyt voineet oikeasti olla pahiksia.

John: Tiesin, että joku tulisi ryöstämään sen seurueen veneen, sehän oli edellytys koko tarinalle. Alunperin ajattelin venäläisiä, että sehän olisi hyvä: venäläiset voisivat ajaa veneillään Ruotsin saaristoon, ryöstää porukan ja kadota takaisin Suomen puolelle. Mutta sitten keksin, että Ahvenanmaahan on vielä lähempänä. Sitten luin vähän Ahvenanmaan rikollisuudesta, siellä on jotain huumerikoksia, mutta eipä juuri muuta. Siksi se olikin niin hauskaa.

Minä: Joten sinä sitten loit Ahvenanmaalle rikollisuutta.

John: Niin tein.

Minä: Toivottavasti joskus saan lukea kirjoistasi vähän erilaisista suomalaisista.

John: Joo, katsotaan. Voisin kirjoittaa Sibeliuksen elämäkerran.