Ihmeellinen on elämä
Elämässä kauneinta on (kenties kaipauksen ohella) ihmettely.
Koska aina tiedä, miltä planeetalta olen tänne tipahtanut (oisko sieltä Venuksesta sitten?), niin monikin asia on aidosti ihmeellistä – hyvässä ja pahassa. Tänään pakkaskeleihin tarkoitetun toppatakin ja erityisen leudon ilman yhdistelmä ihmetytti ihanasti ; miten voikaan olla näin lämmintä ja mukavaa! Ihmisten käytös ihmetyttää valtavasti, ja verrattain usein pistää vihaksikin, mutta yritän kompensoida kiukkuisuutta uteliaisuudella ja ottamalla selvää .
Vaikka pateettinen paasaus on myös minulle ominaista, tiedostan että kysymällä saa enemmän aikaan kuin syyttämällä. Tietenkään ihan aina ei ennätä kysellä, turha alkaa akuutissa tilanteessa aprikoida että ”Kas kummaa, ihanko tosiaan ajattelet että on hyvä homma hakata puoliso, lapset ja koira?” vaan toimia. Kuitenkin keskimäärin keskustelu sujuu smoothimmin, kun yrittää aidosti kiinnostuneena kysellä toisen toimintamalleista ja tarkoitusperistä. Joskus saattaa kysymyksellään osua naulan kantaan, ja ehkä vielä useammin lyödä itseään polveen, mutta kun muistaisi ettei tyhmiä kysymyksiä oikeastaan ole, niin voi vilpittömästi tiedustella että mitä keskustelukumppani oikein ajattelee ja mitä sillä ja tällä meinaa.
Introverttinä en kaipaa kaveria kellon ympäri, mutta kummasteluun kyllä. Mikä onkaan mukavampaa kuin ihmetellä yhdessä poliitikkojen tötöilyjä, kauhistella sitä yhtä kamalaa dokumenttia, pohtia porttiteoriaa tai puhua pussailun merkityksestä. Moni tilanne tuntuu vähemmän kuormittavalta, kun voi kiljua kuunteleville korville kummastuneena: ”Mitä vttua se oikein ajatteli ?!”, ja sitten todeta että varmaan se jotain ajatteli, ihan eri tavalla vain kuin minä.
Avoimen ihmettelyn taikaan nojaa myös moni mainio toimittaja ja dokumentaristi, kuten vaikkapa kaikkien suorasukaisten kyselijöiden sankari, rauhallinen ihmettelijä Louis Theroux. Jos brittimiekkosen dokumentit eivät ole vielä sinulle tuttuja, suosittelen kovasti – sivistyneempää sosiaalipornoa ja oikeiden epäkohtien esiin tuomista ilman liioiteltua kauhistelua.
En tiedä uskonko ihmeisiin tai miten sellaisen määrittelisin, mutta onhan ihmeen ajatuksessa jotain ihmeen ihanaa, hehe. Ainakin pitkän epäonnen limbon jälkeen pienikin onnenpotku tai yllättävä sattumus saattaa tuntua ihmeeltä. Kun sairas lemmikkieläin äkkiä toipuu, kaivattu ihminen ottaa yhteyttä, verottaja ei muistakaan mätkyillä tai kadulta löytyy vitonen jolla saa lähikaupasta jäätelöä, elämä hymyilee hieman leveämmin.
Vaikka jumalallisen johdatuksen ajatus ei kuulu minun kuvioihini,sallittakoon annos supernaturalismia arjessa. Jos aivan kaiken selittää järjellä, on paljon vähemmän ihmeteltävää. Ehkä on onneni että olen epämatemaattisin henkilö maan päällä, sillä se saa monet tieteen saavutukset näyttäytymään melko maagisina! Maaginen realismi on myös yksi lempigenreistäni kirjallisuudessa, ja jotain magiikkaa lie ihailemissani ihmisissäkin.
Koskaan ei tiedä mitä ihmeellistä nurkan takaa tulee, tämä elämä on katsottava loppuun saakka.