Olet turvapaikkani, ole suoja kaikelta

Milloin viimeksi olit itsesi puolella, suojelit tai veit pois ikävästä tilanteesta? Entä katsotko koskaan itseäsi peilistä hyväksyen?

Kuvailin itseäni tänään ”Olen kuin sänkyni: pieni, kuoppainen ja natiseva” – armotonta pilkkaa vai lempeää huumoria, mene ja tiedä. Omaa itseä kohtaan on kuitenkin edes vähän helpompi löytää myötätuntoa kaikkine kolhuineen, kun suo ajatuksen sisäiselle lapselleen. Ajattele keskenkasvuista itseäsi, vielä aika avutonta rääpälettä. Etkö haluaisi ennemmin suojella ja varjella kuin satuttaa häntä?

On oikeastaan aika kaunis ajatus, että jokaisen sisällä asustaa ikuisesti pieni lapsi. Tuo lapsi saattaa kaivata hellyyttä, kokea jääneensä vaille turvallisia kiintymyssuhteita, pelätä yllättävissä tilanteissa ja reagoida joskus vähän hassusti. Meidän tehtävämme on pitää huolta tuosta lapsesta, tarjota sille rakkautta ja auttaa luovimaan aikuisen elämässä. Sisäisen lapsen, eikä tietysti aikuiseenkaan, ei kuulu kuunnella ikäviä sanoja tai sietää kaltoinkohtelua. Sille ei pidä puhua kaiken aikaa arvostelevasti tai rumasti.

Voisi ajatella hieman karrikoiden, että sisäinen lapsi on meistä se aito, leikkisä ja avoin osa, johon maailman murheet eivät ole vielä vaikuttaneet. Jos tämä lapsi saa osakseen kohtuuttoman paljon hylkäämiskokemuksia tai negatiivista palautetta itsestään, tästä muodostuu vääristynyt käsitys itsestä. On kipeä kokemus, jos ei tule nähdyksi, saati rakastetuksi sellaisena kuin on.

Onneksi aikuinen minä voi osaltaan korjata sisäisen lapsen vääristyneitä käsityksiä ja toimintamalleja. Itsetutkiskelun ja positiivisen palautteen avulla voi kompensoida sitä, mikä lapsena ei saanut tilaa kasvaa ja kukoistaa. Omaa olemista ei tietenkään kannata rakentaa ulkoisen palautteen varaan, vaan kauniita ajatuksia voi suoda ennen kaikkea itse itselleen. Toistuvan torjunnan tai yksinäisyyden kokemusten jälkeen tämä ei ole helppoa, muttei myöskään mahdotonta.

Voi kun muistaisi vähän useammin taluttaa sisäisen kakaransa turvaan tiukoista paikoista, ja antaa tälle tarvitsemaansa lohtua! Joskus kun kiukuttaa ja ärsyttää kuin pahaista penskaa, toivoo varmaan tosiasiassa, että joku auttaisi ja neuvoisi – muttei osaa pyytää. Ainakin itse  aion helliä tänään pientä minua istuen mytyssä sohvalla karkkipussi kainalossa! Tosin en katso Vili Vilperiä vaan hömppärealitya – aikuinen minäni on saanut valita ohjelmatarjonnan.

*otsikko: Klamydia – Pyyntö