Minä väsytän itseni työssä jota siksi teen, että pimeän hetkellä äänet niin on sanoneet
Peltoja silmänkantamattomiin, kilometritolpassa lukee ”Elä”. Bussin kello näyttää väärää aikaa – onko ikinä Oikea Aika?
”Millaisista miehistä sä tykkäät”, tiedustelee työtoveri. ”Voiko niistä tykätä?”, kysyn ,mutta vastaan sitten että teoriassa herkistä ja feminiinisistä, käytännössä sellaisista joita elämä on kolhinut ulkoa ja sisältä. Rosoisista niin kuin se iäkäs vanki, jonka kanssa vertailimme tatuointeja. Hän oli ensimmäistä kertaa vankilassa ja tulisi kuolemaan sinne vakavan sairauden vuoksi. Halaaminen kielletty,mutta hipaisin hänen kättään vaivihkaa lukiessani laulun sanoja hänen iholtaan.
Voin pahoin autossa. Siemailen energiajuomaa ja katson sämpylää joka höyrystyy muovin sisällä hansikaslokerossa. Mietin, milloin tuli kesä. Se saapui kai hiipien jonain iltana, heitti siitepölyharson kaiken ylle katsoen kun kansa aivasteli. Pakahdun kukkaloistosta: keuhkot allergiasta ja sydän kauneudesta.
Ilma on sakea, niin kuin ajatuksetkin. Tyynyliina tuoksuu unelta ja tupakalta. Jossain kukkuu käki. Vesilasillisen jälkeen puristan silmiä tiukasti yhteen ja kuuntelen rapinaa ja kahahduksia. Imen lämpöä itseeni. Viimeinen ajatukseni ennen vaipumista uneen on, unohdinko kovia kokeneen reissuhammasharjani lavuaarin reunalle.
Sanomattomia sanoja rivien väleissä ja paljon sellaistakin tekstiä jonka olisi voinut pitää sisällään. Rauhoittelen läheistä joka käpertyy lattialle itkemään, kuuntelen kaveria joka kaipaa menneitä hyviä hetkiä , tartun olkapäästä ihmistä jonka katsoo toisaalle. Kasvot kiveä mutta sydän hyppää. Yritän olla ihminen ihmiselle, lohtu sitä kaipaavalle, vaikka usein olen auttamatta liian vähän tai väärin.
Kuinka toiset voivat testailla taikasieniä tai maalata taloa kun minä olen hukassa? Miksei maailma pysähdy ja miten tuokin haravoi pihaa eikä kukaan hidasta askeliaan? Toisaalta en tiedä mitä kertoisin jos joku kysyisi, ehkä että pionit näyttivät vaaleanpunaisilta ja keveiltä kuin vaahtokarkit, mutta tömähtivät aivan liian kuuluvasti arkun päälle. Tai että sen juoppohullun sukulaismiehen niska oli niin punainen että luulin hänenkin kuolevan hänen huutaessaan parkkipaikalla. Ehkä puhuisin vain säästä, siitä miten kaikki oli hetken verran niin sokaisevan kirkasta ja vihreää. Oi ihana valo!
Arjen anarkiaa: pesukoneeni linkoaa vaikka talossa on jo hiljaisuus. Yritän miettiä mukavia asioita kuten poneja laitumella, auringolta tuoksuvaa ihoa, kävelyä hiekkatiellä, aamukahvia ja runoja. Pitäisi huoltaa pyörä, polkea kauas kesäyössä. Etsisitköhän minua, jos katoaisin? Minä etsin joka päivä jotain kadonnutta; kännykän laturia tai ajatuksia. Tuolille kasattu paperipino huojuu kuin korttitalo,se kaatuu ja paperiarkkeja leijailee ympäri huonetta. Vilkaisen viimevuotisia kirjoituksiani ja minua kylmää häpeästä. Menen parvekkeelle ja vaihdan vimmatusti multia loppuihin huonekasveihin. Herätyskello soimaan kuudelta, uusi viikko ei odota hidastelijoita.