Yks nopee rapsa
Olen ”harrastanut” terapioita ja itsetutkiskelua sen verran runsaasti, että tiedän jo olevani suhteellisen ärsyttävä tyyppi ja tällä olevan vaikutuksia ihmissuhderintamalla. Tämän yleisen itsensä ruoskimisen lisäksi minun on täytynyt viime aikoina (YT-neuvottelujen alla) miettiä ja muokata myös käsitystäni työminästäni. Kauhukseni olen huomannut olevani leväperäinen ja lusmu työtoveri!
Istuimme tässä hiljattain hieman eri työtehtävissä toimivan kollegan kanssa kirjoittamassa raporttia. Olin orientoitunut siihen, että tunnissa tulos ja ulos, joten työkamun vimmattu vatulointi sai minut lähes hulluuden partaalle. Tämä pedantti tyyppi muokkasi omat ja minun tekstini kerta toisensa jälkeen, sovitteli tekelettä eri muotoihin ja monenlaisiin ohjelmiin ja oikoluki juttua silmät verestäen niin että aanelosen mittaiseen sepustukseen sai kulumaan nelisen tuntia aikaa. Oliko raportti sitten kieliopillisesti lähes virheetön? Kyllä vain. Veikö tämä ajan kaikilta muilta hommilta? Edelleen kyllä.
Neljän tunnin naputtelevan kollegan vieressä nököttämisen aikana havaitsin suorittavani erilaisia oheistoimintoja puhelimen selailusta kalenterin tutkailuun – toinen vain tapitti tekstitiedostoa kuin odottaen valaistumisen hetkeä. Ilmaisin noin vartin välein tekeleen olevan ihan OK, mutta toverini halusi hioa lausemuotoja ja vaihtaa esimerkiksi liian käskevät tai negatiiviset sanamuodot mukavampiin. Sain sentään tekaista Canvalla jonkun kuvatuksen tuotoksemme kylkeen ilman että se meni uusiksi.
Kollegani otti tehtävänannosta sellaiset paineet, että hän ehdotti, josko voisi ottaa sen viikonlopuksi itselleen työstettäväksi, ja mahdollisesti vielä tarkastuttaa koko paskan maanantaina toimistolle saapuvalla kolmannella kollegalla. Siinä vaiheessa taisin jo puuskahtaa jotain ”I’m out”- tyyppistä ja lähes pakottaa työkamun lähettämään tiedoston eteenpäin. Yritin naputtaa sähköpostiin saatetekstiä, mutta kollega tiesi paremmin mitä siihen tulee, ja hän käytti vielä tunnin muotoillakseen etikettisääntöjen mukaista tervehdystä tiedotuksen tädeille.
Valitettavasti lupaukseni siitä, ettei tekstiä kukaan niiiin tarkkaan lue ei pitänyt paikkansa, vaan näemmä tekstejä tunnollisesti tavaavasta tiedotuksesta tuli puhelu, jossa vaadittiin kirjoitukseemme tarkennuksia väärinymmärrysten välttämiseksi… Siinä kohtaa vaivalla ja tuskalla tekstin käsistään ja emailistaan laskenut kollega loi minuun varsin mustanpuhuvan katseen.
Tämän session seurauksena tajusin olevani huolimaton, haihatteleva, keskittymiskyvytön, kunnianhimoton ja epämotivoitunut työntekijä, ja minun on ankarasti pohdiskeltava, onko kilometritehdas (tai aivan parhaimmassa tapauksessa vähän tuottoisampi tehdas) minulle oikeampi osoite.