Hetkiä harmaassa kaupungissa

Ukrainasta näytetään harmaita uutiskuvia joissa ihmiset vaeltavat sortuvien rakennusten keskellä. Joku kantaa selässä lastaan, joku painavan oloista koiraa jolla on kuonokoppa. Mietin niitä jotka kuolevat, murskaantuvat osaksi harmaata tomupilveä. Ajattelen eläimiä jotka vaeltavat etsien turvaa tai jätetään loukkuun ketjuunsa tai kodin kiviseinien sisään kun ihmiset pakenevat. Tämä sota herättää, se tulee lähelle. Entä ne kaukaisemmat valtiot joissa on sodittu kaiken aikaa?  Harmaata aluetta. Joka tapauksessa : Nail your colours to the mast!

Katukuvassa ja mielessä toistuvat harmaan eri sävyt. Ei sillä, harmaa on ihan hyvä väri. Välillä vain maiseman yksiulotteisuus alkaa sattua silmiin. Kasvotkin ovat kaamoksen ja koronan jäljiltä harmaat, ei auta vainka kuinka hieroo hävyttömän tyyristä C-vitamiiniseerumia naamaan aamuin illoin. Siniharmaat silmänaluset eivät muuksi muutu edes kesällä, mutta nyt ne näyttävät vessan loisteputkivalossa pääkallon aivoihin asti irvistäviltä synkiltä silmäkuopilta.

Maisema on harmaa, elementtitalot kohoavat mustan ja valkoisen sävyissä peittäen näkymän asemalta kohti keskustaa.Tänne ei ole enää vuosiin rakennettu värikkäitä puutaloja tai  punatiilisiä asumuksia. Hohtoa keskipäivän kalpeuteen tuovat neonväriset huomioliivit, joihin sonnustautuneet työntekijät marssivat pingviinijonona rakennustyömaalta ja junaradan varrelta lounastauolle ja takaisin. Tienvarteen pysäköidyt valkoiset pakettiautot ja Bemarit tuskin erottuvat lumivallien takaa.

Toppatakkini sanoi itsensä irti tänä alkutalvesta, ja päätin vaihtaa mustan luottokaavun tilalle…oliivinvihreän toppakaavun. Girl power ei riittänyt pinkkiin kolttuun ja muutkin karkkivärit olisivat jääneet kuitenkin käyttämättä . Sen sijaan pastellisävyihin puettu, kömpelösti harmaalla asfaltilla asteleva penska aiheuttaa akuutin söpöyseuforian minussa ja monessa muussa mammassa. Katkokävelyä kömpivä lapsonen törmää melkein Wolt-kuskiin, joka pyöräilee viikset huurussa kuljettaen todennäköisesti hampurilaisia harmahtavalla pihvillä. Kuskin lämpölaukku heiluu niin, että cokikset saattavat olla muualla kuin mukissa perille päästyään. Ainakaan hän ei tue harmaata taloutta ajelemalla Viron autoverottomasta tarjonnasta hankitulla kaaralla kuten jotkut kateelliset ovat kuiskineet. Olisin kyllä enemmän huolissani lähettien työsuhdeoikeuksista.

Kaupungin korkea keski-ikä takaa mustien pipojen alta pilkistävien takatukkien harmauden. Vaatii suorastaan siviilirohkeutta sonnustautua väreihin: Keltatakkinen tyyppi erottuu joukosta. Helmikuu on jäänyt taakse, ja talvea uhmaavaa värivalintaa korostavat mätsäävin keltaisin asustein koordinoitu kokonaisuus sekä paperikasseissa askelten tahtiin somasti nyökkäilevät alennusnarsissit. Kevät tulee kuitenkin.

”Kevätsade puhdistaa ja raukeaksi tekee maan
valo antaa kaikelle aikaa
unelias mielikin jo hehkun aavistaa
iho tahtoo koskettaa

Keltainen toukokuu mikset sä jo tuu
oon turhaan odottanut tuulta lempeää
nyt sisään suureen unelmaan tahdon sukeltaa
ja toivon ettei aika tää tuu koskaan loppumaan”

(Aikakone)

ps. Jos haluat suunnata tukesi sodan jalkoihin jääville eläimille,täällä on listattuna tahoja joihin on turvallista lahjoittaa:
Miten Ukrainan eläimiä voi auttaa? – SEY Suomen eläinsuojelu

kuvat: Unsplash