Luettua ja kuultua

Jottain olen jaksanut lukeakin,
tai ainakin sitten kuunnella äänikirjana suklaakonvehtien kera jos ei muuten ole mennyt alas.
Tässä muutama tekele arvioituna tä(h)tiasteikolla 1-5.

Amanda Palo – Outoja kaloja

**

”Opin sen pian tavattuamme ja ymmärsin, että kauniita sanoja (ja ne ovat uskomattoman kauniita!) en kuule ilman, että on hieman päihtynyt. Sellaiseen jää helposti koukkuun.”

”Minä en koe koskaan saavani häneltä tarpeeksi rakkautta, hän ei ole koskaan ollu minulle tarpeeksi läsnä. hän sen sihaan näyttää haluavan minusta nopeasti eroon, jotta voi jatkaa elämäänsä unohtaa minut mahdollisimman pian.”

Ohut ja omituinen nykyromaani, joka on kokoelma pieniä surullisia tarinoita rakkaudesta, ihmissuhteista ja yksinäisyydestä. Tarinat jäävät mielestäni paikoin hieman liiankin utuisiksi ja etäisiksi, mutta joukkoon mahtuu muutama todellinen helmi, joiden oivallukset saavat sekä ahdistumaan että nauramaan.

Hippo Taatila – Teflon Bible

****

”Heikin ja Mikon kilju paitsi kihahti päähän, maistui ihan mehulle. – – – mansikkajuomaa kaupattiin Leninin kiljuna iskulauseella aateloituna: Lenin sanoi että jos joku valmistaa parempaa kiljua kuin bolshevikit aikoinaan, hän pyörii haudassaan. Sahtilabran tultua markkinoille hän pyöri haudassaan vihasti niin, että häntä käytetään helvetissä tuulettimena.”

Pyhimyksen porinoita saman hemmon kokoamana kuunneltuani tartuin Teflon-järkäleeseen joka on massiivinen ja super seikkaperäinen teos bändin historiasta aina lapsuusvuosista alkaen. Hyvää kieltä, kivoja muistoja  – joskin paikoin uuvuttavan paljon namedroppailua! Kunnioitettavan laaja bändikirja, jossa on myös paljon musiikin ja erityisesti rap-skenen historiaa hauskassa muodossa. Kirjassa otetaan myös kantaa katukulttuurin tuhoon – esimerkiksi männävuosien Stop töhryille -kampanja saa kovaa ja tunteellista kritiikkiä Tefloneiden sediltä, joille graffitien teko on ollut itselleenkin merkittävä osa nuoruutta.

Sanna Kiiski- Tinder-päiväkirja

*

”Päätin, että katsotaaan nyt sitten kunnolla mihin tämän milfin rahkeet riittävät. On sitä muitakin miehiä maailmassa kuin hän. Syököön päänsä saatana.”

Kai tästä moni tykkää, kun kakkososakin on näemmä ilmestynyt, mutta minulle kirjoittajan omaan treffielämään kirja aiheutti lähinnä myötähäpeää. Jopa kirjan kansi on ruma! Mitään uutta ja oivaltavaa nettideittailusta teos ei onnistunut toteamaan, ja kirjan kankea teinikieli on kiusallista luettavaa, kyseessä kun on kuitenkin neljänkympin ylittänyt nainen. Jos joku haluaa oppia käyttämään Tinderiä, siihen teos tarjoaa kyllä rautalangasta väännetyt ohjeet (ja kaupan päälle vielä tunkkaista treffiterminologiaa). Selasin kirjan pakotetulla pikakelauksella läpi – ei uppoa ei edes kaltaiselleni chicklit-fanille.

Tilda Laaksonen – Jäljillä

***

”Viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana pikkukaupungin ylle on kuitenkin laskeutunut synkkä varjo ; useat selvittämättömät henkirikokset ja yksi erikoinen katoamistapaus ovat nostaneet Bradstownin otsikoihin uudella, kielteisellä tavalla.”

Vaikka en olekaan ihan varma, oliko kirjan tekemiseen hyvän ja suositun podcastin pohjalta ja sitä näin pitkälti mukaillen muuta motiivia kuin lisätulot, on teos ihan viihdyttävä. Kirja on Tildamaiseen tapaan tarkkaan tehtyä taustatyötä ja hyvää rikostutkintafaktaa täynnä. Laaksosen lukijaääni on ihanan rauhallinen (kuten podcastissaankin) ja kauhun tasapaino pysyy sopivana, rankkoja faktoja mutta ei liian graafista mässäilyä murhateoilla. (Enkä vähän liiankin taattua) Laatua True crimen ystäville. En pistä kyllä ollenkaan pahakseni tätä tosirikos-ja katoamisjuttujen buumia. Sopivaa ”viihdettä” syysiltoihin ja Halloween-tunnelmiin.