Mietintöjä mielenterveydestä osa I : Narsismi
Välillä some(n vääristävässä kupla)ssa tuntuu, että joka toisen exä tai pomo on narsisti. Jokainen huonosti käyttäytyvä ei tietenkään sitä ole, vaan ihan muuten vain mulkku. Narsistin uhriksi joutumista ei ole syytä vähätellä, mutta jokaisen urpon diagnosointi narsistiksi saattaa viedä huomiota todelliselta pershäiriöltä. Narsismin esiintyvyys on kuitenkin joidenkin tutkimusten mukaan lisääntynyt hieman aiemmasta, siinä missä neuroosit aavistuksen vähentyneet.
Terveellinen määrä narsistisia piirteitä antaa sopivan ripauksen itserakkautta, jonka avulla itsetunto pysyy koossa ja elämässä pärjääminen on helpompaa. Normaali narsismi auttaa vaatimaan oikeuksiaan, ottamaan oman paikkansa yhteisössä ja yhteiskunnassa sekä käyttämään omia kykyjään.
Psykiatriassa narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö. Narsistin kanssa ihmissuhteessa olemisen voisi kuvata kärjistetysti näin: Katsotte yhdessä itseänne peilistä, sinä näet vain narsistin, ja hänkin näkee vain itsensä. Narsistinen henkilö ei kyllästy katsomaan itseään, kuuntelemaan itseään ja hankkimaan toisilta pönkitystä egolleen. Toisen tunteilla ei ole merkitystä, koska narsisti haluaa muista vain hyötyä, ei mitään ikäviä fiiliksiä. Narsisti osaa kyllä hukuttaa kohteensa rakkauden valtamereen, mutta hanat menevät kiinni sillä sekunnilla, kun hän on saanut haluamansa.
Ensikohtaamisella narsisti voi olla valtaisan viehättävä ja karismaattinen. Hän osaa teoriassa toimivan vuorovaikutuksen askelmerkit, ja pistää alussa kaiken peliin luoden toiselle huomioiduksi tulemisen tunteen. ”Tunsin tulleeni kotiin”, kuvaa pelottavan moni narsistin tavannut. Intensiivisen ihanan katseen kohteena saattaa jäädä huomaamatta, että narsisti kertoo vain itsestään ylistävään sävyyn, eikä ole oikeastaan kiinnostunut kuulemaan toisesta mitään.
Narsistin temmellyskenttää on oma hovi, johon hän keräilee yhden tai useamman rakkaudenkaipuisen, haavoitetun tai muuten sopivan kiltin alamaisen. Hetkellisellä hemmottelulla hän saa uhrin koukkuunsa, ja vakuuttaa tälle, että tämän tulee olla kiitollinen narsistin rakkaudesta – eihän kukaan muu voisi moista kurjaa raukkaa edes rakastaa. Uhri oppii olemaan kiitollinen jokaisesta pienestäkin huomionosoituksesta, ja on muutamien hyvien hetkien vuoksi sietämään sättimistä, mykkäkoulua, katoamisia ja jatkuvaa manipulointia. Viikon hiljaisuuden jälkeen huikattu ”Miten päiväsi meni?” luo surullisen toivon paremmasta, tai ohimennen suotu halaus auttaa jaksamaan taas välinpitämättömyyttä jokusen tovin.
Narsisti on sillai ovela pirulainen, että kun tunnekatalogista loistavat poissaolollaan syyllisyyden ja häpeän tunteet, hän kykenee järkeistämään kaikki asiat ja tyrmäämään toiset älyllään. Muiden emootiot eivät häntä hetkauta, vaan vikisevä alamainen saa hänet potkimaan lisää, vähän kuin eläinrääkkääjä, jossa nurkassa mateleva koira herättää vain vallantunnetta tai inhoa. Hän ei toivo toisille hyvää, vaan suhtautuu usein negatiivisesti tai välinpitämättömästi esimerkiksi kumppaninsa onnistumisiin.
Surullisimpia tarinoita ovat ne, joissa henkilö on elänyt narsistin kumppanina tai ystävänä jo pitkään ja hänen oma itsetuntonsa on palasina, samoin ymmärrys tasavertaisesta ihmissuhteesta. On todella satuttava kokemus olla symbioosissa, intensiivisesti toisen kainalossa ja tulla yhtäkkisesti, ilman mitään syytä, täysin torjutuksi. Narsisti välttelee tunnekokemuksia ja keskittyy vaatimaan erityiskohtelua itselleen. Ulkoistamalla omat tunteet ja ongelmat muihin narsisti saa elää rauhassa omaa satumaailmaa. Hän voi uppoutua elokuviin, uutisvirtaan tai peleihin ja ladata akkujaan apatiassa sekä hamstraamalla onnea tuovaa omaisuutta, kunnes jaksaa taas lähteä uhrimetsälle.
Äärimmilleen vietynä narsistin leikkikentäksi muodostuvat viranomaistahot kuten tuomioistuinlaitos, sun muut siihen liittyvät viranomaiset,vaikkapa poliisi.Viranomaiset ovat narsismihäiriöisille väline oman tahdon läpi viemiseen, ja ensisijainen tavoite on narsistin alamaisuudesta irtautuneen nujertaminen esimerkiksi jatkuvilla oikeusjutuilla tai hänen mielenterveyttään epäilemällä. Narsismin vuoropuhelu viranomaisten kanssa vaihtelee marttyyritarinoista ylemmyydentuntoiseen pätemiseen ja raivosta viileään kohteliaisuuteen.
Voiko narsistia auttaa? Pitkällinen psykoterapia saattaa antaa narsistille ymmärrystä siitä, etteivät muut ihmiset ole kaiken pahan alku ja juuri, eivätkä hänen kaikkivoipaisuuskuvitelmansa tosia. Narsistisen henkilön kanssa työskentely on kuitenkin melkoisen mutkikasta puuhaa, sillä he ovat kovia tyttöjä tai poikia loukkaantumaan. Liian kriittiseksi terapiasuhteen alkuvaiheessa heittäytyvä ammattilainen leimautuu narsistin silmissä kateelliseksi ääliöksi, joka ei vain ymmärrä hänen älyään ja karismaansa. Silti pitäisi pysyä kohtalaisen napakkana, loputon empatian buffet on nyt kiinni ja tarjolla on vain vastuun ottamista omista teoista!