Mitä jos sä tanssisit yksin, jos tarttisit kyydin, jos sä pelkäisit yöllä ?
Olen siinä mielessä etuoikeutettu, että saan asiakastyössä kuulla kaikenlaisia, erilaisia, viisaita ajatuksia. Aika usein puhutaan rakkaudesta. Se on tullut selväksi, että hengitämme rakkautta.”Minä rakastan isovarvastanikin”, huokasi eräs venytellen autuaasti lattialla. ”Lojaalius on parempaa kuin rakkaus”, totesi toinen. ”Vaikka rakastaa – tai juuri siksi – voi puukottaa toista ihmistä selkään, mutta lojaali henkilö seisoo aina selän takana tukemassa.”
Vaikka olen puinut rakkaushommia tuntitolkulla, minulla on aina vain enemmän kysymyksiä ja hyvin vähän vastauksia. Ammattiminä on onneksi edes vähän skarpimpi kuin arkimuikkeli – ja eräs ihana kollega lohdutti, että parhaita ohjaajia ovat ne, jotka itsekin kompuroivat. Emme me ihmiset koskaan ole valmiita, vaan ikuisesti vähän epävarmoja. Aina kun mietin että mitäs helvettiä minä, sähläävä sinkkusuttura, oikein muita suhdeasioissa terapioin, niin tyynnytän itseäni toteamalla:”Koutsi ei pelaa”.
Keskellä muita ihmisiä, kun vähiten sitä odotan, sinä tartut minua kädestä
Rakkaus parisuhteessa voi piillä erillään vietetyissä hetkissä ja odotetussa paluussa yhteen, tai ympärivuorokautisessa sylittelyssä. Se voi hiipua hieman, syttyä yllättäen uudelleen tai kadota kokonaan arkeen. Rakkaus voi lämmittää, lohduttaa ja olla turvapaikka, tai se voi repiä rikki ja tuottaa huolta huomisesta. Rakkauden perässä ei jaksaisi roikkua, mutta se saattaa joskus pitää kovin tiukasti otteessaan.
”Meidän välillämme ei ole romanttista rakkautta”, on yleisin eron syy. Pitäisikö heti suhteen alussa puhua, mitä on romantiikka? Miten osoitan itse rakkautta, entä haluaisinko, että minua rakastettaisiin samoin? Mitä odotan, että rakkaudelta saan? Naisporukkamme pohti näiden kysymysten äärellä pitkälti huolehtivansa, nalkuttavansa ja tiskaavansa, ja sitten purskahti itkunauruun todetessaan, että (heterosuhteessa) miehen pitäisi kuitenkin olla intohimoinen ja töistä tullessaan laittaa parit kynttilät kehiin ja nostaa muija seinälle! Tooosi tasa-arvoista, leidit.
Omaa seurustelusuhdetta saatetaan verrata utopistisiin käsityksiin ”hyvästä ja oikeanlaisesta” parisuhteesta, siihen miltä yhdessäolon ja elon tulisi näyttää ulospäin. Somessa pyörivät kuvat ravintolaillallisista pakottavat pistämään parhaat päälle, vaikka itsestä ihaninta olisi kokata yhdessä semisotkuisessa keittiössä.
Teot ovat romanttisia, kun ne tehdään rakkaudesta. Niitä voivat olla vaikka teekupin tuominen tai yhdessä tehdyt lumityöt. On kiva kun toinen muistaa ja tietää mistä kumppani pitää.
Mikä on oma vastuuni hyvästä arjesta, mitä voin itse tarjota ? Läheisen velvollisuus ei ole aina vain arvailla ja tulkita. Aikaa ajatuksille voi pyytää ja antaa, mutta olisi tärkeää kysyä kumppanilta mitä tämä haluaa, ja kertoa mitä itse kaipaa. Jos lapsuudessa ei ole kannustettu kertomaan ja vaatimaan mitä haluaa, se voi olla aikuisena pelottavaa, mutta parhaimmillaan palkitsevaa. Perinteisesti monia meistä suomalaisista vaivaa kuitenkin puheummetus, kun pitäisi olla omien tunteidensa (janne)tulkki.
Mun aika menee siin kun konttaan perässä
Rakkaus lapsiin on syvä ja pyhä. Paatuneinkin vankilakundi pyyhkii silmiään, kun puhutaan lapsista. Rakkaus omiin lapsiin saa tekemään hyvää, ja joskus pahaa. Se saattaa mennä kaiken yli, saa suojelemaan ja antaa syyn pyrkiä parempaan, olla rakastettava ja antaa rakkautta.
Toisaalta rakkaus omiin lapsiin on myös asia, joka kuuluu sanoa ollakseen täysipäinen ihminen ja hyvä vanhempi. Aina veriside ei kuitenkaan ole rakkaudella solmittu. Tiedän vanhempia, jotka ovat katkaisseet välit aikuisiin lapsiinsa kyllästyen olemaan pelkkiä pankkiautomaatteja, ja lapsia, jotka muistavat vanhempiaan pelolla ja pysyvät mieluummin heistä kaukana. Toisinaan voi olla helpompi rakastaa etäältä, varsinkin jos tietää että rakkaus satuttaa tai on vaarallista, vetää mukaansa pimeään tai on tarkoitusperiltään väärää.
Sanoit ei meist tuu mitään heti kun et enää tarvinnut mua
Kuuntelen, mitä sinulla on mielessä, enkä kerro miten paljon omassa päässäni liikkuu. Odotan oikeaa hetkeä, tarkkailen hartioidesi asentoa. Hiivin ja varon kun villieläintä. Pyrin ymmärtämään, miksei saa silittää ja miksi puret ruokkivaa kättä.
Kuka ohjaa elämääni? Olenko niin rikkinäinen ja itsetuntoni poljettu, että kuljen polvet ruvella ja käsi ojossa keräämässä pieniä rakkauden murusia mistä vain niitä saan? Toksinen, häilyvä ihmissuhde voi kiihottaa ja aiheuttaa riippuvuutta, ja yksipuolinen kiinnostus, kaltoinkohtelu tai riidat voivat masokistisimmillaan saada kaipaamaan lisää. Tuntuu paremmalta tuntea pelkoa, kuin olla tuntematta mitään.
Saatamme tiedostamattakin pitää kaukaisia tai välttäviä kumppaneita houkuttelevina, koska he ovat haaste egollemme. On houkuttelevampaa tarttua niin sanottuun push-pull-dynamiikkaan kuin sanoa kyllä rakkaudelle, joka on läsnä ja saatavilla.
Joskus sitä haluaa upota illuusioon, että on niin saatanan spesiaali, että voi muuttaa jonkun mieltä tai käyttäytymistä, saada hänet rakastamaan. Jännitys antaa energiaa mutta myös imee sitä monella tasolla. Koen, että vapautunut ihmissuhde syntyy molemminpuolisesta ajatuksesta: Tiedostan virheesi, ja pidän sinusta silti.
Ota mua ranteesta kii, työnnä vasten vessan seinää
Seksuaalisuus on läsnä paitsi petipuuhissa, myös muuten ihmisen olemisessa ja elinvoimassa, harrasti seksiä tai ei. Flirttailu voi olla ihanaa ja jatkua pitkin päivää ja viikkoa. Missä vaiheessa suhdetta seksi ja seksuaalisuus otetaan puheeksi? Kun oma olo on epävarma, voi mielessä pyöriä kysymys, miten koskaan enää uskaltaa olla henkisesti ja fyysisesti alaston toisen ihmisen edessä.
Onko parisuhde tahdon asia vai kipinäkysymys? Joo, parisuhteessa on lie parasta olla sellaisen ihmisen kanssa, jota haluaa panna. Uskon myös, että parhaimmillaan arvostus kulkee intohimon edellä. Miksi säätää ja sekoilla suhteessa vain vihan vuoksi? Aggressio saattaa sytyttää roihun, mutta pian ovat paikalla myös poliisit ja palokunta.
Uuden kumppanin vertaaminen edelliseen on epäreilua, exähän todennäköisesti tunsi laaksosi ja kukkulasi jo suhteellisen hyvin. Uusi on aina opettelua, ja sinä itse olet 50 % tyydyttävästä seksielämästä. Aloitteen tekeminen voi mietityttää, entä jos tuleekin torjutuksi? Suurin osa meistä kai toivoo kehuja ja kosketusta, mutta miksi niiden tarjoaminen ja pyytäminen on niin pirun hankalaa? Jos kumppani onkin sitten ivallinen tai asiaton, syy ei ole ainakaan siinä puoliskossa, joka otti toiveensa rohkeasti puheeksi.
Pitäskö sun tulla valvoon näit öitä, ei täällä aamul hymyillä
Erossa sitä mätkii itseään millä tahansa; Miksi en tehnyt niin tai näin, miksi en heti alussa tajunnut, että se toinen on tuollainen? Eron hetkellä aikuisesta tulee pieni lapsi. Se rakentaa peloissaan turvakseen taloa, vaikka sitten tuuliselle paikalle.
Perhekeskeiselle voi tulla hoppu rakentaa koota uusi perheyksikkö ”hajonneen” tilalle, että tilanne näyttäisi ja tuntuisi suht samalta kuin ennenkin. Kuitenkaan paras ratkaisu ei välttämättä ole korjata entisen suhteen raunioita uuden suhteen avulla,kumppani ei ole korjaussarja! Onko uuden suhteen pakko olla samanlainen kuin aiempi, tai edes ydinperheen kaltainen?
Mitä paremmin tiedostaa roolinsa erossa, sitä vähemmän tuntee tarvetta riidellä exän kanssa. Tämä suojelee myös mahdollisia lapsia. Kun molemmat/kaikki aikuiset ottavat vastuun siitä, että suhde päättyi, ei ole tarvis käyttää lasta lyömäaseena. ”Minäkin olin tekemässä tätä lopputulosta”. Lapsella on oikeus kokea, että vanhemmat ovat hyviä tyyppejä.
Ehkä vajoaisin alas, tai sit mun onni vois alkaa
Rakkaus on luopumista. Sen seuraamista, kun lapset kasvavat, omat vanhemmat vanhenevat tai puoliso jatkaa elämäänsä yksin. Se voi olla irti päästämistä tärkeistä asioista, tai syöksymistä pää edellä uuteen niin ettei rakkaus ehdi oikein mukaan. Rakkauden pirstaleita voi joutua keräämään pitkäänkin, mutta siellä se kimmeltää, ihan pieninä hiukkasina asfaltilla tai pölyisessä ojassa tai maskien takaa näkyvissä silmissä.
Rakkaus ei rajoitu vain parisuhteeseen, tai sitten liity siihen lainkaan. Maailmassa on paljon rakastettavaa. Eläintä voi rakastaa aivan kauheasti, vaikka se vain murisisi takaisin. Rakkaus omaa lasta kohtaan siirtää vaikka vuoria. Rakkaus on siellä missä luonto on suuri ja ihminen pieni. Vuorelta avautuva maisema, vesiputous tai talvinen satumaa koskettaa. On arvokasta huomata, mitä kaikkea hyvää onkaan – ja levittää itsekin rakkautta ympärilleen.
Rakkaus saattaa olla ruma sana, mutta miksi emme voisi itse määritellä, mitä se tarkoittaa? Olen kiitollinen, että olen suudellut niin, että sydän jätti lyönnin välistä mutta rakastanut myös rupuisia rakkeja ja kurjia katteja, vapaudentunnetta kun lämmin ilma tulvahtaa vastaan kaukaisessa maassa, ihanan ärsyttäviä ystäviä sekä kirjoittamista niin, etteivät sormet ehdi mukaan.
Työnantaja kettuili taannoin, että työpöytäni ääressä kyynistyessä minusta pehmosta saattaa kuoriutua vaikka vallan toksinen tyyppi. Siihen saakka tyydyn ystäväni määrittelyyn: Maailman rakkaudellisin ihmisvihaaja. Suattaapi olla kohteliaisuus tai suattaapi olla olemati.
Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.