Soiva peli
Koska kännykkä on kasvanut kiinni kouraani kuin kyborgilla, on sen hajoaminen aina pieni maailmanloppu. Silti en koskaan viisastu niin paljon, että investoisin minkään sortin suojalasiin tai vakuutukseen, saati varmuuskopioisin luurin sisälmyksiä varmaan paikkaan. Tällä kertaa varsin hyvä puhelimeni (kiitos vaan tuttavalle suosituksesta – vaikket kestänyt seuraani niin vinkkaamasi puhelin kesti minua melko kiitettävästi :D) kohtasi kaksintaistelussa ruokakaupan kivilattian ja hävisi kamppailun. Musiikki jatkoi soimistaan, mutta ruutu pimeni.
Olo ilman toimivaa luuria on avuton. Aloin hätäpäissäni kartoittaa, keneltä voisin lainata varapuhelinta. Sain kontaktoitua työluurillani kaveria, joka vippasi minulle poikaystävänsä vanhaa puhelinta. Syystä tai toisesta – ehkä eniten omasta avuttomuudestani – johtuen en saanut kuitenkaan masiinaa huolimaan SIM-korttia sisuksiinsa. Kokeilin toisenkin toverin antiikkista puhelinta, ja sen kanssa pääsin neuvotteluissa hieman pidemmälle mutta verkkoyhteyttä ja tämän myötä syvempää yhteyttä välillemme ei vain muodostunut.
Täpäkän työkaverin suosituksesta taklasin puhelinpulman väliaikaisesti tirvaisemalla tuplasti SIM-kortteja työpuhelimeen. Yritän operoida sen kanssa siihen saakka, kunnes tilille kilahtaisi jokunen ropo päivätyöstäni saadun pienen korvauksen muodossa. Oma tuhoutunut luurini päätti kuitenkin pistää kauhuelokuvamaiset meiningit käyntiin, ja vietti kokonaisen yön kilkutellen herätystä kymmenen minuutin välein. Ruutu oli yhä pimeä ja volyyminappulan painamisestakaan ei ollut mitään apua. Vain satunnaiset vihreät sähköiskut välkkyivät hämärässä. Yritin näpyttää ja moukuttaa puhelinta sen verran raivolla, että onnistuin soittamaan hätänumeroonkin. ”Sori sori sori”, uikutin keskuksessa vastaavalle sedälle joka paiskasi ymmärrettävästi turhasta puhelusta kimpaantuneena luurin korvaani. Lopulta päädyin käärimään puhelimen peittojen sisään ja tunkemaan pesukoneeseen, jossa se pimputteli vaimeasti aamuun saakka. Anna sen soida..
Nyt yritän elää pääsiäiseen saakka ilman somestalkkausta. Uusi näyttö maksaa tiedustelujeni mukaan ainakin 250 €, joten täytynee pohtia, investoinko uuteen käytettyyn luuriin vai korjautanko kummittelevan kännykkäni. Menetin myös ruutukaappaukset kaikista tarjouksista ja muista houkutuksista, joita olin tallentanut edelliselle puhelimelleni. Toivottavasti tämä pieni pakotettu tauko paheista tekee hyvää. Ainakin huomasin jo eilen että ylimääräistä aikaa vapautui iltapäivään niinkin paljon että imuroin hiki päässä huushollin ja järjestelin vielä häkkivarastonkin!
