Oi kuinka turhia tarpeita
Itse kukin sortuu aika ajoin ajattelemaan olevansa täysin uniikki olento poikkeuksellisine ajatuksineen ja omituisine haaveineen. Kukaan ei ymmärrä, kaikki muut ovat joko paljon fiksumpia tai liian typeriä tajutakseen. Silti ihmiselämä on suurin piirtein aina sitä samaa, ihan pienillä variaatioilla. Vain se, miten toteutamme ja erityisesti sanoitamme toisille ihmisen perusluonteeseen käsikirjoitettuja haluja, tarpeita ja toiveita vaihtelee vähäisesti.
Ihmisen perustarpeet ovat pitkälti samat kuin häkissään kehää kiertävällä turkiseläimillä: Ruokaa, lämpöä, ilmaa ja lisäksi hieman virikkeitä, liikuntaa sekä lajitovereiden seuraa. Näitä tuiki tavallisia tarpeita on hierarkkiseen muotoon hahmotellut ainakin mister Maslow. Hänen mukaansa ihmisen tarpeiden hierarkkinen järjestys on :
- Fysiologiset tarpeet (hengissä pysymisen edellytykset)
Ruoka on kaikille meistä vähintään polttoaine ja suurelle osalle myös tapa säädellä tunteita. Lohtupizza piristää perjantaita, työpäivä kuluu nopeammin miettiessä mitä söisi lounaaksi. Hengittely on edellytys elämälle, ja raikas hengitysilma sekä pelittävät hengityselimet ovat kohonneet arvoon arvaamattomaan tässä yskivässä, maskien peittämässä maailmassa. Juomista tarvitsee jokainen, jopa enemmän ja useammin kuin ruokaa. Lasillinen vettä auttaa pitkälle, viinahörppyä ei lie lasketa perustarpeisiin. Ainakin itselleni sokeri ja suola lasketaan lähes elinehdoiksi, vaikka tiedänkin niiden saamisen olevan ensimmäisen maailman pullukoiden etuoikeus. - Turvallisuuden tarpeet
Maslowin mukaan suojautuminen vaaroilta on ihmispololle erityisen tärkeää, ja Uutisvuodossa vaikuttanutta Nymanin Peteriä mukaillen: Miksi emme häntä uskoisi? Valitettavan usea joutuu elämäään alituisessa pelossa ja epävarmuudessa, ja esimerkiksi väkivallan uhka heikentää elämänlaatua merkittävästi. Myös hylätyksi tuleminen on pahasti haavoittava kokemus, josta voi jäädä pysyvät jäljet. Paitsi ulkoinen, myös sisäinen turvallisuuden tunne on tärkeää, perusturvallista ihmistä eivät pienet tönäisyt horjuta niin helposti. Aika moni taitaa kuitenkin olla enemmän tai vähemmän perusturvaton, kiitos kämäisten kiintymysysuhteiden. Tai siis puhun lähinnä itsestäni. - Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
Kyllähän sitä kai jokainen kaipaa jotain yksilöä tai porukkaa, jota kohtaan kokee välittämisen tunteita, oli kyseessä sitten kumppani, lapsi, lemmikki, harrastusporukka tai aatteellinen yhteisö. Poliittinen- tai muu järjestötoiminta voi tuoda sisältöä vaikkapa yksin elävän arkeen, ja jollekin parisuhde on taas kaikki kaikessa eikä hän voisi kuvitella arkea ilman romanttista suhdetta. Joku voi kokea riittävää rakkautta virtuaaliyhteisössä, vaikkapa keskustelufoorumilla tai yhteistä peliä päiväkaudet hakatessaan. Tuntuu että yhteenkuuluvuuden ja vapauden kaipuu riitelevät erityisesti ihmissuhteita solmiessa, ja tohinassa unohtuu, ettei kukaan meistä ole täysin vapaa, mutta ei toisaalta myöskään omista ketään. Vapaa ja yksin vai vapaa ja yhdessä? Siinäpä (ikuinen) pähkinä purtavaksi. Mulle tärkeää on yhteisö tai taistelutoveri jonka kanssa pah..parantaa maailmaa. Välillä iskee myös unikaverin tarve, väsyneimpinä hetkinä riittäis että joku pötköttäisi vieressä tai painopeiton omaisesti päällä. - Arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta).
Itsensä arvostaminen vaan on kaiken a ja o, sen nimeen vannovat niin terapeutit kuin self help-gurutkin. Itsestään (sopivissa määrin tykkäävästä) ihmisestä on muidenkin helpompi tykätä, tosin tämänkin pitää tietysti välittää muista. Muita saatu kehu, kannustus ja ihailu lämmittää mieltä ja auttaa jaksamaan, ja on tärkeässä osassa läheisiä ihmissuhteita. Yllättävän moni ei edes muista, milloin olisi kuullut tai sanonut jotain kivaa kumppanilleen. Pitäisi muistaa itsekin hivellä ja hipsutella (!) niin omaa kuin toistenkin herkkää egoa. - Itsensä toteuttamisen tarpeet
Omien kykyjen saaminen käyttöön on kivaa ja palkitsevaa! Ihminen voi olla parhaimmillaan töissä, vanhemmuudessa tai esimerkiksi jossain harrastuksessa. Itse tykkään vapaaehtoistöistä juuri siksi, että niissä jokainen voi löytää itsestään piileviä kykyjä ja mielenkiinnonkohteita: Tilintarkastajasta voi kuoriutua eläinoikeusaktivisti tai postinjakajasta runoilija! On ilo tehdä sellaista, mistä nauttii sekä ilo seurata, kun joku toinen tekee sellaista mistä hän saa iloa. Flow-tilaan pääsee harvoin, mutta se on silloin sitäkin ihanampaa. Tähän kategoriaan kuuluu myös itsensä kehittäminen, uteliaisuus ja halu ymmärtää asioita motivoi ja saa jaksamaan arjessa. Minä olen toteuttanut itseäni tanssitunneilla, maalaten, kirjoittaen ja elähdyttäen sieluani kulttuuririennoissa, joten koronan aiheuttama virikkeettömyys vituttaa.
Oi kuinka turhia toiveita, turhia toiveita
Oi kuinka turhia toiveita meil’ on
Haluun vaan olla vapaa ja saada siitä rahaa
Ei kukaa halua olla urpo
Silmäkulma turpoo, muutan takas Nurmoo
Haluun vaan olla nuori, tyhjä tympeä kuori
Rubiineilla koristeltu, smaragdeilla koristeltu kuori-Ruger Hauer
