Pelasta maailmani, pelastan maailmasi – iltasatu unettomille
Tämä on iltasatu, aamusanat tai työpäivän jälkeinen tarina, lohtulauseita niihin hetkiin, kun haluat että joku lukee Sinulle ääneen hieman monotonisella, mutta ehdottoman hyvää tarkoittavalla nuotilla.
Tämä on Sinulle jolla on liikaa tunteita, tai liian vähän, sinulle joka jätät taas viestin lähettämättä tai joka lähetit niitä liian monta, sinulle joka hait kuukauden sairaslomaa mutta sait kaksi päivää, sinulle joka suunnittelet uutta ja sinulle joka kaipaat vanhaan. Sinulle, jota huvittaa kun olen vähällä lausua nauhalla sanan ’ylimaallinen’ sijaan ’ylimällinen’, sekä sinulle jota se ei naurata ollenkaan.
Tämä on Sinulle, joka odotat yhä, ja sinulle joka on kyllästynyt odottamaan.Sinulle, joka menet metsään tai sinulle, joka et näe metsää puilta. Sinulle, joka valvoo öisin ja toivot vaipuvasi uneen muutaman virkkeen jälkeen, ja sinulle joka ollut unessa jo päiväkausia.
Halaisin jos voisin ja antaisit siihen luvan, mutta nyt saat vain sanoja.Voit sulkea silmäsi tai katsoa ikkunasta ulos hämärään, maata, istua, nojata seinään tai juosta, ihan mitä kehosi eniten kaipaa.
Luin tekstin ykkösellä purkkiin toimiston kaiun, rapinan ja kakofonian keskellä, nenä hirmuisesti niiskuttaen, takelteluja välttämättä ja vaikeimpia termejä väistellen.