Rakkaudesta romcomiin osa III : Mitä miehen tulee olla?

                                                                                                                     (kuva: Hello I’m Nik on Unsplash )

Nykyään on jo tarjolla jo sukupuolikategorioiltaan moninaisempiakin elokuvia, mutta pysyn nyt tylsästi binäärissä, koska suurin osa tähän asti näkemistäni rakkausleffoista kertoo cis-miehistä ja -naisista. Millainen on siis romanttisten komedioiden mies?

Mitä romanttisiin leffoihin tulee, miesten persoonat jäävät usein varsinkin sivuroolissa suhteellisen ohuiksi. Ei sillä, että naistenkaan sielunelämä elokuvissa erityisen rikkaana näyttäytyisi, mutta varsinkin tavoitelluimpien poikamiesten asema elokuvissa on lähinnä komea statisti, joka väläyttelee valkoisia hampaitaan ja vatsalihaksiaan.

Leffojen miehet jahtaavat jopa aggressiivisesti naisia, ja toimiessaan törpösti he majoittuvat muikkelin ulko-oven eteen anelemaan tätä ottamaan riutuva mies takaisin. Pitkään romcomeissa oli ihan OK, että miekkoset tarrasivat naisten perseisiin ja tappelivat nyrkein milloin mistäkin toisten miesten kanssa. He suojelivat tytärtään aseen kanssa ja olivat työnarkomaaneja, sovinistisia mulkkupomoja.

Kuuluisimmissa romanttisissa komedioissa on aika vähän multi-racial pareja tai homoja, mutta muutamia kuumia tummia miehekkeitä sekä sukupuolivähemmistön edustajia on toki romcomeissa nähty. Enää homomiehet eivät myöskään ole pelkästään hääsuunnittelijoita tai naisten kanssa shoppailevia pinkkiin höyhenboaan pukeutuvia miespuolisia parishiltoneita – ei sillä, että siinäkään tyylissä mitään vikaa olisi.

Miehet tuovat yleensä leffaan mukanaan ripauksen actionia; he ovat niitä, jotka ajavat nopeilla autoilla, kiipeilevät katoilla ja tarvittaessa tarttuvat vaikka siihen aseeseen. Toisaalta romcom-miehet eivät välttämättä osaa laittaa ruokaa tai vaihtaa vauvalle vaippaa. Usein heteroukot esitetään myös aamulla salkun kanssa lähtevinä ja iltamyöhään koneen äärellä toimistossaan tuskailevina bisnesäijinä. Muutenkin ammattien kuvaus on aika karikatyyrimäistä; miehekäs ja suojeleva poliisi, naisten perään paidatta viheltelevä raksamies, boheemi kirjailija ja asiakkaisiin helposti ihastuva, analyyttinen psykologi ..unohtamatta romcomien ja chick lit-kirjojen ykköshottista eli menestyvää mieslääkäriä!

Miehet tekevät leffoissa rahaa –  joko töillä tai rötöksillä. Romcomien rikolliset ovat usein vähän yksinkertaisia, kivikasvoisia isoja mörköjä, jotka pääosamies kolkkaa oikealla suorallaan kevyesti. Joissain sarjoissa esiintyy sen lisäksi myös älykkäitä ja seksiä tihkuvia kriminaaleja jotka houkuttelevat kotirouvia ja kilttejä naapurintyttöjä ansaansa.

Jos romcomien naikkoset ovat kuin suoraan plastiikkakirurgin penkistä, on miespolojenkin ulkomuoto aika olennaisessa roolissa. Romanttisten rakastajien tulee olla timmejä, karvaa saa olla lähinnä leuassa, päässä ja rinnassa (selkäryijy on ehdottomasti kielletty) eikä naamakaan saa olla kovin rujo. Ei tule mieleen myöskään kovin montaa kaljuuntuvaa saatika finninaamaista romcomin miesheilastelijaa, mikä on aika tylsää ja erityisen epätotta. Arvet ovat tarkoin harkituissa paikoissa, ja pärstä on pääsääntöisesti symmetrinen.

Romcom ei olisi nimensä veroinen, ellei kaiken pääpaino olisi ihmissuhdehömpötyksessä. Miesten kuuluu siis soittaa serenadeja, kirjoittaa rakkauskirjeitä, nousta suihkulähteestä valkoinen paita yllään, ripotella ruusun terälehtiä vuoteeseen ja tehdä muita sellaisia temppuja, joita harvat meistä arjessaan näkevät. Romcomien miehet jaksavat aina nostaa naisen kynnyksen yli tai vaikka olalleen, kykenevät siemailemaan drinkkejä joka käänteessä päihtymättä, ja ovat siloisia tissiposkia niin lenkillä, aamulla herätessä kuin pakkasessa rakkauden kohteensa takapihalla lumilinnaspektaakkelia rakentaessaan.

Romcomit ovat kärventäneet heteronaisten tajuntaan polttomerkin lailla ajatuksen unelmien (avio)miehestä, joten ei se ihme ole että julma totuus ilman timanttisormuksia ja jatkuvalla syötöllä tulevia lemmenviestejä tuntuu vähän leffoja laimeammalta. Reaalimaailmassa vuoteella ei välttis ole ruusunlehtiä vaan leivänmuruja, iltahämärissä ei kuunnella John Legendiä vaan Likaista Etelää, ja rakkauskirjeen sijaan keittiön pöydällä odottaa ostoslista (kaljaa ja kotleria). Erokriisin jälkeen kukat ja anteeksipyynnöt puhelinvastaajassa loistavat poissaolollaan, ja koti-isukkien kosiminen tapahtuu kasuaalisti asuntolainaa hakiessa. Onneksi oikean elämän miehillä esiintyy kuitenkin kovastipaljon enemmän karismaa, huonoa läppää ja persoonallisuutta kuin valkokankaiden killtokuvapojilla. Niitä serenadeja voi sitten kuunnella vaikka Youtubesta..

ps. Otetaan nyt loppuun kuitenkin hieman romantiikkaa Ylpeydestä ja Ennakkoluulosta
(koska kaikkihan me haahuilemme öisillä niityillä: https://www.youtube.com/watch?v=JD4vTE3FQVQ