Mä en paljonkaan siitä talvesta muista, kaikki häipyy, vain nyt on ikuista
Minun on tunnustettava jotakin: Minusta on tullut talvi-ihminen. Kyllä vain, minut saa kieritellä tervassa ja höyhenissä – tai ehkä paremminkin hyisessä lumihangessa ja kuusenhavuissa. Olin talvea kammoksuva teini (osuutta asiaan saattoi olla sillä, että koulumatkaa täytyi taittaa ohuissa sukkahousuissa ja ilman pipoa) ja aikalailla pakkaspäivät sisätiloissa viettävä nuori aikuinen. Vähän jo varttuneempaan ikään ehdittyäni olen […]