Vaaleanpunainen vallankumous
”Vaaleanpunainen on lääke”
totesi terapeuttini kerran, enkä voisi olla enempää samaa mieltä. Vaaleanpunaisessa on jotain lämmintä, lohduttavaa ja esteettisesti miellyttävää. Ei ole sattumaa, että kun haluaa antaa vaikkapa jonkun ihanan lahjan tärkeälle ihmiselle, mieleen tulee vaaleanpunaisia asioita: Vaahtokarkkeja, pastellisävyinen maalaus, suklaarasia,villasukat, pinkkiin kääritty paketti. Kimppu vaaleanpunaisia kukkia on ehkä söpöyden multihuipentuma!
Vaaleanpunaista saatetaan väheksyä, ehkä osin siksi koska sitä pidetään tyttömäisenä värinä, ja nuorten tyttöjen ihailemia asioita katsotaan valitettavasti usein vähän karsaasti. Itse koen, että tyttökulttuuri on arvokasta ja ihanaa siinä missä muutkin, ja sitä paitsi pinkki voimaannuttaa monia muitakin ikään ja sukupuoleen katsomatta! Itselläni on ollut aina rakastava ja paikoin vaikea suhde vaaleanpunaisen eri sävyihin: lapsena pinkki oli itsestäänselvyys vaikkapa vaatevalikoimassa, jossain kohtaa sitä piti vältellä sulautuakseen joukkoon, sittemmin räikeä pinkki muodostui provokaation välineeksi ja aikuisella iällä vaaleanpunainen on aavistuksen vähentynyt vaatetuksessa mutta ilmaantuu aika ajoin satunnaisina välähdyksinä vaatekaappiin, kotiin, ja itselleni asettamien shoppailurajoitusten vuoksi eniten vapaa-ajalla sutimiin maalauksiini.
Vaikka värien sukupuolittuneisuudesta on jo osin päästy, pinkin tyttöleima on kyllä huomattavasti vahvempi kuin minkään muun värin. Odotan sitä päivää, kun aikuinen mies sanoo ilman mitään hupaisaa, että hänen lempivärinsä on vaaleanpunainen. En voi uskoa millään, että jokainen miesoletettu kokee aidosti kyseisen värin jotenkin vastenmielisenä tai vähemmän kauniina. Vaaleanpunainen on sentään jo hieman ujuttautunut miesten pukeutumiseen kaulus- ja T-paitojen muodossa – populaarikulttuurista löytynee räväkämpiäkin lookeja!
Kun kuljeskelee kaupassa, puutarhassa tai kadulla,vaaleanpunaisten asioiden näkeminen aiheuttaa ainakin minulle pienen lämpimän ailahduksen sydämessä. Vaaleanpunaisena kukkiva kirsikkapuu herkistää lähes kyyneliin ja pakottaa kaivamaan kameran esiin, pastellipinkki tyllimekko kutsuu hipelöimään ja elämään uudelleen lapsuuden prinsessaunelmia, ja vaaleanpunainen rakennus erottuu edukseen harmaan betoniarkkitehtuurin keskellä. Koen melkein fyysistä eroahdistuksen tuskaa, kun tämänhetkinen työpaikkani muuttaa vaaleanpunaisen sävyisestä rakennuksesta kliinisempiin toimistotiloihin. Myös omassa asunnossani vaaleanpunainen kukka tai vaikkapa joku sen sävyinen astia lämmittää mieltä aina sen osuessa katseen kohteeksi.
Pastelliset ja puuteriset vaaleanpunaiset ja nuden sävyt ovat villinneet minua ihan vuosien takaista hiustyyliä myöten, ja huokailen haaveellisena kun hipelöin vaaleanpunaisia kirjan kansia tai kosmetiikkapakkauksia. Tällä hetkellä suosikkini vaaleanpunaisen väreistä on hempeän pastellisen pinkin lisäksi murrettu marjapuuron punainen. Se on sävynä sen luonteinen, että sopii armollisesti vaatetukseen, monen näköiseen ja väriseen sisustukseen sekä näyttää aivan upealta niin taiteessa kuin arkkitehtuurissakin. Päivittäinen annos pinkkiä pitää fiiliksen lempeämpänä, elämän romanttisempana, lääkärin loitommalla ja terapiakäynnit tuotteliaampana!