Viisi minuuttia viikonloppuun

Vesisade viidettä päivää, työpaikan hissi rikki jo yhtä monetta. Portaiden ja mielialan sahausta ylös alas. Palaverissa puhutaan positiivisesta ajattelusta – vasen vierustoveri pelaa hevonpaska-bingoa ja oikean puolimmainen Candy crushia. Vakavia naamoja miettimässä strategian slogania. ”Vetää kaikista ovista”, ehdottaa eräs. Nauran, ketään muuta ei edes hymyilytä. Jos olisit täällä, tavoittaisitko tilannekomiikan?

Kello tikittää. Kun se on puoli, pakenen sateeseen. Nuutunena nuokkumaan bussin pölyisen pehmeään tunnelmaan, kuuntelemaan uutta Heikki Kuulan biisiä kuulokkeilla, joista toimii vain toinen. Jemmassa äänikirja ja toimistolta ryövätty välipalakeksi. Väsyneet kasvot Teamsissa ja vähintään yhtä ryytyneet peilissä. Tiskivuori jääköön sulkeutuvan oven taakse, hetki poissa kotoa saa arjen näyttämään taas kauniimmalta. Kauneutta voisi etsiä myös nostamalla katsetta kengänkärjistä korkeammalle: Terapeutti antoi kotitehtäväksi katsoa tuntematonta silmiin.