Vuoksesi, olen aina huolissani

Toistuvasti huolestuneet, ahdistuneet ja neuroottisuuteen taipuvaiset miehet saattavat olla suurentuneessa sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen vaarassa. Tiedot käyvät ilmi tutkimuksesta, joka julkaistiin Journal of the American Heart Association -lehdessä.Mitenhän lie alle keski-ikäisten naisihmisten laita?

Olen aina ihan helvetin huolissani kaikesta ja kaikista. Monista asioista on ehkä syytä ollakin, mutta osa huolehtimisesta tapahtuu vain ”päissäni”, eikä jalostu toiminnaksi, ja osa taasen kohdistuu seikkoihin, joihin en voi vaikuttaa. Pahimmillaan huolehtivaisuuteni kääntyy holhoavuudeksi toisia kohtaan. Uskon ja pahoin pelkään, että alituinen huolissaan oleminen on osasyy kaikenlaisiin kramppeihini ja nyrjähdyksiini. Pää on niin täynnä tavaraa, että se on räjähdyksen partaalla, ja välillä taasen tulee niin totaalinen tyhjäkäynti, etten muista missä olen ja mitä tekemässä.

Olen huolissani tuttavasta johon ei saa yhteyttä, vanhasta koirasta jolle tulee yllättäviä vaivoja, työkaverista joka on hetkittäin hermoromahduksen partaalla, koronasta jolle ei näy loppua, kaikista niistä tekemättömistä töistä jotka vaanivat sähköpostilaatikossa, läheisestäni joka ajoi autokolarin, kaveristani jonka taloudessa asuu juoppohullu, Afrikan lapsista, jääkarhuista, ruokavaliostani, viikonlopun suunnitelmista, alkavatko menkat kesken seksin tai saunareissun, opintovelan jämistä, siitä miten selviän sekoamatta jos jään jumiin hissiin sekä alati vaanivasta migreenin mahdollisuudesta.

On hirvittävä yhdistelmä olla murehtivainen mutta ei  kovinkaan käytännöllinen. Saatan olla huolissani jo tässä kuussa seuraavan kuukauden laskuista, ja sitten niiden tullessa toteuttaa poissa silmistä, poissa mielestä – metodia ja jättää ne avaamatta. Olen huolissani siitä, onko töissä keittämäni aamukahvi pahaa tai työhuoneeni tunkkainen. Huolestuttaa, onko sohvani alla villakoiria, kun joku tulee kylään ja ehdinköhän varmasti illan viimeiseen bussiin. Sitten kuitenkin, vaikka huolehdin muka niin hemmetisti niin kaikista muistilapuista, lukemattomista googlailuista ja vimmaisesta valmistautumisesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) mitä suurimmalla todennäköisyydellä katson bussiajan väärin tai hyppään kokonaan väärään kyytiin, sohvan alta löytyy banaaninkuoret ja pölypallo tai työhuoneessani vallitsee hapeton tila koska olen taas syönyt intialaista ruokaa ja maalannut ruokkisella tuulettamatta tilaa.

Kuten olen joskus blogissa maininnutkin, reissun päällä olen parhaimmillani. Kun käsissäni on karttakirja, etukäteen päätetty (kengännauha)budjetti, rajattu aika ja roppakaupalla intoa tutustua uuteen paikkaan, muuttuu huolissaan olo käytännönläheisemmäksi koordinointikyvyksi ja yleiseksi auttavaisuudeksi. En valita, en stressaa, en ahdistu, voin olla tekemättä suunnitelmia tai suunnitella muidenkin puolesta. Kaikki vastoinkäymiset unohtuvat äkkiä, on tunne, että pystyn ja pärjään. On ehkä hieman lapsellista ja säälittävää, että huolista irtautuminen vaatii konkreettisen irtioton, mutta näin se vain on. Kun joskus aikana ennen koronaa olin useamman viikon poissa kotoa, minulla oli puhelin kiinni ja hartiat alhaalla. Jo paluumatkalla aloin viestitellä tuttaville, että ovathan he kunnossa, miettiä tulevan viikon aikatauluja ja olla hemmetin huolissani siitä millä julkisilla ehtisin illaksi kotiin.

Viimeksi muuttaessa huolehdin muun muassa siitä, mistä saan muuttoauton hieman hankalalle ajankohdalle ja repeävätköhän muuttolaatikot kantaessa niitä. Kämpässä murehdin onko siellä epänormaalin kylmä, onko omituisesti hiippailevalla naapurilla kenties harhaisia väkivalta-ajatuksia ja miten yletän laittamaan lamput kattoon. Apua en osaa kysyä kuin aivan äärimmäisessä hädässä; nauratti ja itketti kun istuin vessan lattialla vaatteet märkänä näpytellen pahaa-aavistamattomalle tuttavalle avunpyyntöjä koskien pesukoneen asennusta. Pienen teutaroinnin jälkeen niin kone kuin minäkin aloimme hyristä lempeästi – yksi huoli poissa harteilta.

Huolimusaa:

kuva: Unsplash

hyvinvointi mieli hopsoa oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *