You know the 7, don’t you, that you can’t say on television? Sh*t, p*ss, f*ck, c*nt, c*cksucker, m*therf*cker, and t*ts.

On coolia mainita , ettei katso televisiota tai edes omista sellaista. Näin kuuluu väittää, vaikka suoratoistopalvelu pyörisi läppäriltä kellon ympäri – sitä ei lasketa. Minä rohkaistun nyt myöntämään, että tykkään katsella telkkaria, olen aina tykännyt. Pimeinä talvi-iltoina on ihana käpertyä viltin alle irtokarkkipussin ja hyvän tai vähän huonommankin sarjan tai leffan parissa. TV:n ja sittemmin niiden saakelin suoratoistohommien katsomiseen sisältyy paljon muistoja, kivoja ja haikeita.

Telkkarihistorian varrelta mieleen ovat jääneet ainakin:

♥ Pikku Kakkonen
”Varokaa heikkoa jäätä! Mmmh.”
Milleniaaleille klassikkokamaa ja monien traumojen aiheuttaja –  ja tuleehan pieni kakkonen tulee telkusta jossain muodossa vieläkin? Vaan onko Ransun, Röllin, mystisen Morson ja kuumottavan JÄÄVAROITUKSEN voittanutta? Aika viehko oli myös kevyen kulttuurisesti omiva (?) Kiinalainen juttu, jossa nukkehahmo Ling Tsao Tang kertoi tarinoita seitsemällä palalla kuvittaen.

♦ Muumit
”Uusi elämä on aloitettava juuri näin: Myrskylyhty palaa maston huipussa, rantaviiva katoaa takana pimeyteen, koko maailma nukkuu.” 
Vaikka japanilainen TV-animaatio ei ihan Janssonin kirjallisuuden lempeää viisautta tavoitakaan, onhan se nyt ihanan sympaattinen ja jotenkin ikuinen sarja. Muumien parissa tuli vietettyä aamuja ja nuhailupäiviä lapsena, ja ovatpa nuo pyllyreiättömät peikot pyörineet lohtuna myös aikuisiän sairaslomilla.

♥ Alfred J. Kwak
”Arbeit macht frei.”
Kummallinen, kantaaottava, poliittisesti epäkorrekti ja ihmeen ihastuttava piirretty, jollaisia ei enää lapsille tehdä. Hämärät Hitlerviittaukset, eri etnisyyttä edustava kumppani ja muut uskaliaat teemat toistuivat ankkamaailmassa harva se jakso. Sarja on iskostunut mieleeni aina tunnarirallatusta myöten. Alfred vastustaa valaanpyyntiä, ottaa vastaan pakolaisia rotuerottelua harjoittavasta maasta ja seuraa nokka väpättäen kotimaansa poliittista muutosta monarkiasta demokraattiseen hallitusmuotoon –  ja sitten vielä väitetään että sensuuri on nykyään lievempää! Kirjoittaja sai muuten inspiraation sarjaan ajettuaan ankan yli autolla….

♦ Kylli-täti 
”Takuuvarma keino säilyttää itsensä luovana, on pakottaa itsensä oppimaan joka päivä jotain uutta.”
Tätösen lempeä ja rauhallinen ääni kertomassa satuja samalla niitä maalaamalla kuvittaen oli ihan parhautta. Mindfulnessia lapsille ja lapsenmielisille ! Inspiroiduin Kyllistä niin paljon, että aloin toteuttaa samaa kuvataidekerhossa. Sain kickbannit, koskapa oppituntia kului hukkaan kun muut lapset eivät harjoitelleet väriopin perusteita vaan istuivat tarinatuokioni äärellä raapustessani raivolla kuvatuksia kertoen karmivia kertomuksia. Hups.

♥ Summeri
”Paskaa kesää vastaan.”
Astetta teinimpää menoa tarjoili Summeri, jossa oli söpöt juontajat, erilaisia sarjoja kuten Klaani ( josta löytyi jo nuorella iällä hämyä miesmakuani vastaava hahmo) ja ajankohtaisia bändejä Uimastadikalla esiintymässä. Innostuimme kaverini kanssa sarjasta niin suuresti, että matkasimme eräänä kesänä paikalle jopa seuraamaan sen kuvauksia. Olin muuten silloisessa teinarichatissa huijannut jollekin aikuiseen ikään ehtineelle jampalle olevani kuuma kaksikymppinen, ja paljastuin kun lähetin tälle postissa Summeri-kortin lapsekkaalla käsialalla raapustettuna. Se oli catfishin urani loppu – onneksi.

♦ Music Television
”On cable. In stereo.”
MTV:ltä tuli tapitettua erilaisia musalistoja ja keikkoja silmä kovana. Kun vanhemmat lähtivät mökille ja ystäväni tuli yökylään, laitoimme patjat lattialle ja valvoimme aamuun asti musiikkivideoita katsellen, sekä karkkia ja makaronimössöä (sen ajan lempiherkkuamme) syöden.

♥ Queer as folk (US)
”Justin: This was the best night of my life.
Brian: Even if it was ridiculously romantic.”
Säkenöivän upeat homomiehet vetosivat lukiolaistytön sydämeen, ja jenkkiversio sarjasta tuli aina sopivasti sen jälkeen, kun aamuiseen töihin heräämiseen valmistautuvat vanhemmat kömpivät nukkumaan. Minä käperryin nojatuoliin, ja myötäelin joka solulla miekkosten on-offsuhteita, draamaa ja tanssahtelua hikisissä yökerhoissa. Katsoimme ystäväni kanssa sarjaa myös  myöhemmin tietokoneelta kirjaston lukusalissa kuulokkeet korvilla, kun olisi pitänyt lukea pääsykokeisiin. Punastelevat papat valittivat näköhavaintonsa perusteella päättelemästään pornon katsomisestamme kirjastonhoitajalle, eikä meikämuikkeleista kumpikaan päässyt sillä kertaa opiskelemaan..

♦ Orange is the new black
“What? I’m bored! Can’t we have a race war? It’ll be fun!”
Tätä naisvankilaan sijoittuvaa sarjaa tuli katseltua muinaisessa opiskelijakämpässä ex-puolison kanssa. Vaikutuin heilani hyvästä  huumorintajusta, ja jokunen jakso saattoi jäädä syystä tai toisesta vähän huonommalle keskittymiselle. OITNB edusti femakkoteemojen saapumista sarjoihin, suoratoistopalvelujen niskalenkkiä viihdetarjonnasta sekä henkilökohtaisella tasolla nuorten aikuisen kotileikkiä. Viimeinen tuotantokausi ilmestyi kun asuin yksin, enkä koskaan aloittanut katsomaan sitä.

♥ Sohvaperunat
”Tää on aika erikoinen ohjelma kyllä”
Onko tyhmempää ja toimivampaa TV-konseptia olemassakaan? Kyseinen erinomaisen halvalla tehty mutta supersuosittu sarja upposi minullekin, ja hauskoista sohvahahmoista tuli osa perjantain vakiovarustelua. Sarjaa tuli tuijoteltua sen hienouden myöskin ymmärtävän kaverin kanssa, ja viinilasit kaatuivat aika monesti sohvalle nauraessamme vedet silmissä sohvapottujen kommenteille. Ohjelmaa innolla perjantai – iltaisin odotellessamme tajusimme tulleemme jo aika vanhoiksi.

♦ Vain Elämää
”Mä rupesin pillittää siinä saman tien kun mä sain sen tekstin.”
Coverbiisien potpuriahan on tullut jo turhankin monta tuotantokautta, mutta erilaisissa elämänvaiheissa sarja on toiminut mainiona itkutarpeiden purkamiskanavana. Musiikki ja kauniit sanat koskettavat, ja olenkin viettänyt useita iltoja tähtösten pateettisten biisitulkintojen parissa räkäitkien aivan holtittomasti – siis en voi kylliksi korostaa että aivan helvetin holtittomasti!!!! Myös äitini on ansioitunut itkijänainen, ja tavatessamme olemme usein kyynelehtineet yhdessä lauluja hoilaten: ”KATO MITÄ SÄ TEE-EEEITT……”

♦ 90 Day Fiancé
”You should have behaved last season!”
Hirveässä ja hävyttömän koukuttavassa sosiaalipornossa ulkomaalaiset miehet ja naiset matkustavat Yhdysvaltoihin K-1-viisumin turvin tapaamaan netti-ihastuksensa kasvokkain. Melko karmivasti käyttäytyvillä pariskunnilla on 90 päivää aikaa päättää, sännätäkkö sukkelaan naimisiin vai antaako romanssin olla. Yhdistämme ystävän kanssa tämän ohjelman katsomiseen usein muuta ranttausta ja yleistä hysterisointia erilaisten tarjoilujen kuten juustolautasen ja viinin, jäätelön tai leipomusten kera.

♥ Good Girls
”What are you doing with someone like me..?”
Katso tämä postaus

♥ Stranger Things
”Mornings are for coffee and contemplation”
Tämä ihana scifistelyn ja kasariestetiikan riemujuhla supersymppiksine lapsisankareineen oli joulukuun piristys. Sarjamaraton ja muu sohvailu jäi kesken, eikä ohjelman katsominen tunnu samalta kotona – olisihan se liian jännittäväkin ennen yksin nukkumaanmenoa.

♦Grace and Frankie
”You should probably brace yourself for some light vomiting followed by life altering hallucinations.”
Viime aikoina olen (kliseisesti) voimaantunut iäkkäämpien naishahmojen edesottamusten parissa. On ilahduttavaa nähdä sarjan pääosissa 70 + naisia joille on kirjoitettu oivaltavaa ja viiltävän vittumaista dialogia. Tekisi mieli kirjoittaa ylös jaksojen parhaita sitaatteja, ja totta puhuen, toisinaan niin teenkin…

◊

Mikä on sinun lempisarjasi, tai kamalin/koskettavin TV-muisto vuosien varrelta?

kuva: daniel cheung on unsplash