Miten himoshoppaaja voi muuttaa omaa kuluttajakäyttäytymistään?
Kuluttajakäyttäytyminen, kuluttajan valinnat, kestävä kehitys, hiilijalanjälki, vaateteollisuus, lihansyönti, päästöt, jätelautta, ilmaston lämpeneminen… Kaikki edellämainitut sanat aiheuttavat minulle valtavaa ahdistusta. Minua on ahdistanut niin, että olen yrittänyt sivuuttaa koko asian. Jättänyt artikkelit lukematta, dokumentit katsomatta ja poistunut paikalta kun näistä on alettu keskustelemaan. Tuntuu, että toinen toistaan kamalampia uutisia maailman tilasta tulee joka päivä, enkä enää halua tietää enempää. Samalla kun uusia vihreitä kuluttajaoppaita kirjoitetaan, minut valtaa hirveä syyllisyys. En edes halua alkaa lukemaan niitä, koska tunnen itseni maailman hirveimmäksi ihmiseksi. Minulla olisi kaikki edellytykset olla elossa ja onnellinen olemalla silti vegaani, käyttäen koko loppuelämäni näitä vaatteita mitä minulla jo nyt on, lopettamalla matkustamisen ja olla tekemättä lisää ihmisiä tähän maailmaan. Silti syön kanaa, lennän lentokoneella monta kertaa vuodessa, shoppailen ja haaveilen asioista, jotka eivät hyödytä maailman tilaa ollenkaan. Pikkuhiljaa olen kuitenkin oppinut hyväksymään itseni. Hyväksyn, etten voi muuttaa hiilijalanjälkeäni näkymättömäksi yhdessä yössä. Tiedän, että omalta kohdaltani radikaali muutos ei olisi kestävä. Siksi teen muutosta pikkuhiljaa, muuttamalla totuttuja valintojani vihreämmäksi. Joka kerta kun olen valinnut paremmin, tunnen taakkani aavistuksen keveämmäksi ja haluan keventää sitä lisää. Ehkä niillä pienillä muutoksilla pääsen pikkuhiljaa tekemään isoa ja kestävää muutosta. Haluan nyt jakaa teille omia inhimillisiä oivalluksiani arjen valinnoista.
KOSMETIIKKA
Siivosin kuukausi sitten muutossa kylppärin lattialta shampoo- ja suihkusaippuapulloja ja järkytyin. Kylppärin nurkista löytyi yhteensä muovikassillinen purkkeja, joissa oli vedensekainen liru jäljellä. Kassillinen muovijätettä pelkästään yhdestä kylppäristä. Muutenkin ärsyttää, kun monet shampoopullot on suunniteltu niin ärsyttävästi, että sinne jää aina jämät jumiin. Kokemukseni palashampoista oli epämieluinen, joku markkinoilta ostettu shampoopala teki tukastani pörröisen ja kiillottoman pehkon. Aloin kuitenkin tutkimaan asiaa ja laitoin instastoryihini kyselyn ja käyttäjäkokemuksia alkoi ropista inboxiini. Megasuosion sai Lushin shampoopalat, joita löytyy eri hiustyypeille ja jotka kuulemma tekevät hiuksista silkkisen pehmeät. Suosiota keräsivät myös Ruohonjuuren shampoopalat ja lisäksi Ruohonjuureen voi mennä oman pullon kanssa täyttämään shampoovarastot jos palashampoo ei tunnu omalta jutulta. Nämä palashampoothan muuten ratkaisevat myös purkkikriisin matkustaessa. Itse ainakin olen välillä ottanut vain ruumaan laitettavan matkalaukun siksi, että saisin purnukkani mukaan. Ihan hullu ajatus. Maksan viisikymppiä 20kg matkalaukusta, jotta voisin roudata kassillisen purkkeja mukaani etelään.
Uutta tietoa mulle oli myös Punnitse&Säästä, jossa on on mahdollisuus täyttää omaan pulloon shampoot, hoitoaineet, tiskiaineet, pesuaineet… Ja kaikki vegaanisia ja super hyvän tuoksuisia! Nämä otan pian testiin ja voin kertoa fiiliksiäni instastorien puolella. Olen myös todella koukuttunut vanupuikkoihin ja käytän niitä päivittäin meikkaamisessa (ja korvien puhdistuksessa, vaikka tiedän ettei saisi…), mutta ne ovatkin valtava saastuttaja merissä. Nyt olen siirtynyt puuvillasta tehtyihin vanupuikkoihin, jotka eivät siis sisällä muovia ollenkaan, enkä huomaa käytössä minkäänlaista eroa. Näitä löytyy jo ainakin isommista K-Marketeista. Samoin perinteiset muovihammasharjat ovat todella iso osa muovijätteestä maailman merissä, joten ainakin perinteisiä hammasharjoja suosivien kannattaa siirtyä suosiolla bambuhammasharjoihin, jotka ovat muuten paljon esteettisemmän näköisiä hammasmukeissa kuin pinkit ja vihreät muovipuikot.
Meikit onkin sitten hankalampi projekti, koska ainakin omat suosikkini löytyvät muovipaketeista eikä tuotantoprosessikaan taida olla vihreimmästä päästä. Näihin kaipaisin vinkkejä! Olettaisi kuitenkin, että esimerkiksi monet paletit voisi valmistaa pahvista ja meikkivoiteet siirtää lasipurkkeihin. Tosin lasiin jää helposti tuotetta yli ja lasipullo plus kylppärin kaakelilattia ovat aika riski yhdistelmä. Itse olen kuitenkin todella vaativa esimerkiksi meikkivoiteen ja ripisivärin suhteen, joten tuntuu miltei mahdottomalta löytää esimerkiksi hyvä pigmenttinen, kestävä, eettinen ja ekologisesti pakattu ripisväri.
VAATTEET
Olen himoshoppaaja. Olen ainakin ollut. Illat roikuin nettikaupassa, päivät kiertelin kaupoissa. Jos oli tylsää, menin shoppailemaan ja ostin aina jotain vaan ostohimon tyydytykseen. Alennusmyynnit olivat vuoden kohokohtia, enkä halunnut olla juhannuksen jälkeistä maanantaita mökillä, koska alennusmyynnit alkoivat. Joulupyhien jälkeen ryntäsin aina innoissani kaupoille, vaikka olin juuri saanut yltäkylläisesti lahjoja. Perustelin ostamisen olevan kannattavaa, koska nämä olivat alessa. Ostin vaatteita sovittamatta, enkä välittänyt jos malli kiristi tai materiaali kutitti. Kunhan vaate oli minusta hieno. Ja sitten ihmettelin, kun vaatekaapin ovet eivät menneet kiinni, enkä siltikään löytänyt mitään kivaa päällepantavaa.
Rakastin muotia ja rakastan edelleen. Halusin töihin vaatekauppaan ja opiskelemaan jotain muotiin liittyvää ja lopulta saavutin molemmat. Pääsin näkemään läheltä, miten kuorma tuo aamulla kolme lavaa tavaraa liikkeeseen. Samaan aikaan tavaraa survotaan takaisin varastoon. Alen aikaan ylijäämää on niin paljon, ettei kaikki edes mahdu esille. Ja sitten taas tungetaan varastoon. Ja lisää tavaraa tulee. PR-toimistot ovat puoli vuotta vaateliikkeitä edellä ja esittelevät mitä on tulossa. Vaatteita lainataan lehtiin, jotta kuluttaja näkee mitä on tulossa ja voi ostaa lisää. Kaikki ihailevat ensi kevään trendejä ja haluavat vaatteet itselleen. Kun sitten ensi kesänä vaatteita annetaan pois, kukaan ei enää halua niitä. Kaikilla on mielessä jo ensi syksyn vaatteet.
Tuon karusellin näkeminen läheltä sai silmäni aukeamaan. Mitä helvettiä teen? Miksi en muka voi käyttää tätä samaa takkia, mitä käytin viime keväänä. Miksi en voi pukea synttäreilleni mekkoa, mikä minulla oli ystävän ylppäreissä alkukesänä. Miksi kaiken pitää olla uutta? Pitääkö minulla olla aina uuden karheat vaatteet päällä ollakseni trendikäs ja näyttääkseni hyvältä. Ei. Joku muu voisi sanoa, että lopetetaan shoppailu kokonaan. Minä en sano niin, koska tiedän että minun sanomisestani me kaikki emme sitä muutosta tee. Vaikka tämä aihe ahdistaa, tiedän etten voi muuttaa tapaani kuluttaa yhdessä yössä. Olen itse viime viikot keskittynyt kuuntelemaan ostohimoani ja tulkinnut sitä. Strictlystyle Hanna kirjoitti blogissaan, miten hän pyrkii ostamaan klassisia ja ajattomia vaatteita. Ostaessaan hän miettii neljä eri asukokonaisuutta, johon vaate tai asuste sopisi. Ja jos neljää ei löydy, hän ei osta sitä. Mielestäni tämä on todella toimiva nyrkkisääntö ja se on auttanut minua sanomaan ei houkutuksille, kun itsekin ymmärrän, että tälle ei tulisi tarpeeksi käyttöä. Tästedes myös sovitan ja syynään materiaalit tarkkaan. Ja sitten kun tekee ostopäätöksen, se uusi vaate tuntuu paljon merkityksellisemmältä. Vaatekaupoissa kiertelen edelleen, mutta shoppailuhimon sijaan fiilikseni on siirtynyt inspiraation kalasteluun. Esimerkiksi uuden väriyhdistelmän bongaus (pinkki ja punainen) tai uuden kuosin paluu (leopardi) saattaa herättää jotkut kaappiin unohtuneet vaatteet henkiin sen sijaan, että ostaisin heti uutta. Ja nyt viime kerrat kun olen käynyt vaikka juhlimassa asuvalintani ovat tuntuneet paljon enemmän omalta, kun olen kaivanut kaapista vanhoja suosikkejani ja yhdistellyt ne uudella tavalla, sen sijaan että olisin hätäpäissäni ostanut jotain semikivaa uutta.
Ja iso ääni myös tietenkin kirppareille! Helsingissä hietsun kirppis, Relove, Kaivarin kanuuna ja tietty fb kirpparit ovat täynnä helmiä ja hyvästä kirppislöydöstä tulee niin paljon parempi fiilis kun jostain alelöydöstä. Samoin olen siirtynyt hyödyntämään käsityötaitoisia ystäviäni. Sen sijaan että ostaisin uusia housuja kun vanhat ovat liian isoja tai pitkiä tai mitä lie, ne voi yhtä hyvin käydä kaventamassa tai lyhentämässä ja näin pidentää niiden käyttöaikaa.
SYÖMINEN
Tähän aiheeseen en aio liikaa paneutua. Ruokavalio on näistä kaikista aiheista henkilökohtaisin ja vaikuttaa kaikista eniten omaan elämään. Siksi se on täysin jokaisen ihmisen oma valinta, mitä syö. Oma ruokavalioni on kasvispainotteinen. En vanhempieni valinnoista johtuen ole koskaan syönyt punaista lihaa. En silti ole koskaan tuominnut niitä, jotka syövät. Minulle ruokavalioni on ollut tottumuskysymys ja minulle opetettu tapa syödä, en ole koskaan siis joutunut käymään läpi ruokavalion muutosta. Tiedostan kyllä ne lukuisat syyt, miksi olisi hyvä siirtyä kokonaan vegaaniksi. Tällä hetkellä syön kuitenkin kasvispainotteisesti, mutta käytän maitotuotteita, rakastan lohinigirejä, syön kanaa jos muuta ei ole tarjolla ja luen harvoin pakkausselosteita. Kuitenkin yhä useammin punnitsen valintojani kaupassa ja monet vegaaniset vaihtoehdot ovat mielestäni paljon parempia ja edullisempia. Esimerkiksi soijarouheesta tekee kymmenen ateriaa yhden jauheliha-aterian hinnalla ja kaurakerma on paljon maukkaamman makuista kuin tavallinen ruokakerma. Käytän maitoa vain kahvin kanssa ja ehdoton lempparini on iKaffe-maito. Pikkuhiljaa olen huomannut, että kas tämäkin ruoka oli puolivahingossa täysin vegaaninen. Minusta tässä ruokavalioasiassakin omalla kohdallani toimii parhaiten hidas muutos. Jokaisen uuden vihreämmän valinnan jälkeen kiinnostun seuraavasta. Valitsen tuotteita, jotka maistuvat hyviltä, ovat edullisia ja helppo käyttää ja näin niistä tulee automaattisesti osa arkirutiiniani. Näin minusta ei tunnu siltä, että olen joutunut luopumaan jostain vaan olen löytänyt paremman vaihtoehdon. Ja näin huomaan syöneeni vahingossa monta päivää vegaanisesti, ilman että minun on tarvinnut pakottaa itseni lihattomaan viikkoon.
Syömiseen ja ruokavalioon kuuluvat myös oleellisesti ruoan ostaminen ja hävittäminen. Kukaan on tuskin voinut välttää uutisointia muovipusseista ja hedelmäpusseista. Tässä olen muuttanut selkeästi omaa tapaani toimia käyttämällä kangaskasseja ja kestohedelmäpusseja ja täten myös menemällä kauppaan ajatuksella. Ennen kävin kaupassa aina nopeasti töiden jälkeen hakemassa illan ruoan, mutta nykyyään pyrin lähtemään kotoa ajatuksella kauppaan, ostamaan asiat mitä tavitsen moneksi päiväksi, ottamaan mukaan kestokassit ja tulemalla ostosten kanssa suoraan kotiin. Olen huomannut myös säästäväni useita kymppejä rahaa tällä tavalla. Nykyään kangaskassit vielä ovat kauniita ja trendikkäitä. Omassa lapsuudessani kangaskassit olivat ei minkään värisiä kirjastokasseja tai vaihtoehtoisesti neonpinkkejä I love Barcelona -kasseja, joita kukaan ei voinut käyttää päivänvalossa. Nykyään oikein hävettää, jos joudunkin ostamaan muovikassin.
Ja vielä yksi asia, mitä en voi liika korostaa: kierrätys! Tulee niin hyvä fiilis, kun oma jätelasti pienenee lajittemalla roskat omiin kippoihinsa. Pahvi, pelti, paperi, lasi, pullot, biojäte… Kun meillä Suomessa on kerta näin upea kierrätysjärjestelmä, muistetaanhan kunnioittaa ja käyttää sitä myös!
+ Jos vielä vähän ahdistaa ja oma vaikutusvalta näihin asioihin tuntuu liian pieneltä, voin antaa suositukseni luonnonsuojelupalvelulle 4ocean. Tililtäni menee suoraveloituksena noin 20e tälle yritykselle, jotka siivoavat sen rahan edestä 0,45kg (1pound) muovia pois merestä. Joka kuukausi saan myös infon mihin rahaa on käytetty, miten meri voi tällä hetkellä ja miten omaa käyttäytymistään voi muuttaa. Yritys tekee myös keräämästään muovijätteestä rannekoruja ja joka kuukausi saat kiitokseksi lahjoituksestasi rannekorun.
Kertokaa omat vinkkinne ja oivalluksenne! Mitä tästä jäi uupumaan? Miten voisimme yhdessä muuttaa omaa kuluttajakäyttäytymistämme?