Miksi matkustan?

Minulta kysytään usein, miksi matkustan niin paljon. Miksi en malta pysyä aloillani? Mistä saan aina lisää rahaa matkusteluun? Aion nyt avata teille vähän omaa ajatusmaailmaani matkustelusta ja miksi se on minulle niin tärkeää.

Perheeni ei ole ollut mikään seikkailija/reppureissaaja-perhe. Mummuni kuskasi minua Espanjaan ja ruotsinristeilyille joka vuosi, mutta muuten vielä 19-vuotiaana olin tainnut käydä yhteensä kuudessa maassa. Olin kyllä ollut useita kertoja Espanjassa, Portugalissa ja Italiassa. Uskon kuitenkin että halu matkustaa syttyi vain omassa päässäni, eivätkä perheeni tai ystäväni lietsoneet sitä minuun. Olen ollut poikaystäväni kanssa 15-vuotiaasta, eikä hänellä ole ollut samalaista paloa matkustaa. Yli viiden vuoden suhteemme aikana olemme olleet yhteisellä ulkomaanmatkalla vain kerran perheen kanssa, ja minä olen tänä aikana ollut varmaan viidellätoistalla reissulla ilman häntä. Minulle on todella tärkeää, ettei parisuhteessa rajoiteta ja molemmat saavat tehdä sitä mitä rakastavat ilman huonoa omaatuntoa. Olen aina löytänyt matkaseuraa yllättävistäkin ihmissuhteista, enkä ole koskaan oikeastaan valikoimalla valikoinut tai vertaillut matkakohteita. Uusi kohde on aina vaan tupsahtanut jonkun asiayhteyden kautta ja sitten sitä mennään taas. 

Mitä rahaan tulee, matkalipuista en ole tainnut koskaan maksaa 300 euroa enempää. Palkastani menee automaattisesti pieni osa sijoitussäästötilille ja osan laitan manuaalisesti sivuun matkoja ajatellen. Tällä tavalla saan kolme hunttia kasaan 1-3 kuukaudessa palkoista ja muista menoista riippuen. Itse paikan päällä rahaa saattaa mennä jopa vähemmän kuin lomaviikkona Suomessa. Taksin sijaan käytän yleensä uberia tai julkisia, teen ruokaa myös majapaikassani ja jätän shoppailun minimiin jos budjettini on tiukka. Matkalla minulle on kuitenkin aina ykkösprioriteettina nähdä uusia paikkoja, eikä näkeminen maksa mitään. 

TRAVEL. THE ONLY THING YOU BUY THAT MAKES YOU RICHER.

Matkoilla saan perspektiiviä omaan elämääni. Parasta on lähteä matkalle silloin, kun on vähän solmussa oman elämänsä kanssa. Ei tiedä mitä tekisi seuraavaksi ja keiden ihmisten kanssa haluaisi elämäänsä viettää. Matkalla huomaa, mitä hetkiä ikävöi ja ketkä ihmiset tulevat mieleen kun jotain tapahtuu. Kenelle haluat raportoida ensimmäisenä ja kenen kanssa haluaisit jakaa kokemuksesi. Kun mietit työtäsi ja siihen paluuta matkan jälkeen, ahdistaako se? Vai saatko uutta energiaa ja inspiraatiota siihen matkan aikana. Usein moneen kysymykseen löytyy vastaus matkan aikana, tai ainakin ajatusprosessi käynnistyy ja jatkuu kotona. Jos kotona on paska olla, voi matka olla herätys ja auttaa näkemään tilanteen vakavuuden ja syyt. Täällä mä nyt olen, tällä ihanalla matkalla ja mulla on edelleen paska olla. Jonkun täytyy muuttua.

Matka ja uusi maa on kuitenkin myös omanlaisensa epämukavuusalue, jonka otat haltuun ja jossa kehityt. Kotiaan, työtään ja harrastuksiaan ei voi kuitenkaan ihan kokoaikaa vaihdella, joten matka on hyvä tapa heittää itsensä taas hetkeksi epämukavuusalueelle laittamatta koko elämää uusiksi.

 

YOU’LL NEVER KNOW UNTIL YOU GO.

Pohdin viime reissullani turismia ja sitä miten erilaisia matkaajia olemme. Matkalla haluan solahtaa siihen kulttuuriin ja elämään mitä siellä eletään. Mieluiten oikein naamioidun paikalliseksi, vaikka sinisilmäsenä blondina se harvoin onnistuukaan. Koen kuitenkin mielihyvää, kun joku turisti tulee kysymään minulta neuvoa tai minulle puhutaan paikallisella kielellä. En mielelläni yövy hotelleissa tai käy ensimmäisenä ihailemassa nähtävyyksiä. En myöskään ole kiinnostunut museoista edes Suomessa, joten en näe syytä miksi menisin katsomaan niitä ulkomaillakaan vain tavan vuoksi. Hävetkää, solvatkaa tai olkaa eri mieltä. Minua kiinnostaa enemmän minkälaista elämää paikalliset viettävät täällä juuri tänään, kuin minkälaista se oli tuhat vuotta sitten.
Tiedostan kuitenkin, että hyvin iso prosentti ihmisistä on matkaajana erilaisia. He nauttivat helppoudesta, siitä että joku kokoajan kertoo missä olemme ja mihin menemme, he haluavat nähdä kaiken kerralla eivätkä etsiä nähävyyksiä itse, he haluavat syödä ruokaa johon ovat tottuneita ja saada palvelua omalla äidinkielellään. Osa taas haluaa elää omaa arkeaan vain erilaisessa miljöössä. Välillä minun on vain vaikea ymmärtää tätä konseptia. Nizzassa minua käveli vastaan perhe, joilla oli päällään kulahtaneet juoksulenkkarit, tekninen fleecetakki, käsissään retkituolit, selässä rinkka, mukana uimarengas, aurinkolippa ja 10 vuotta vanha pokkarikamera. He olivat selkeästi viettämässä kaupunkilomaa kaikilla varusteilla. Mietin, saavatkohan he tästä matkasta yhtä paljon irti kuin minä. Vai onko heille itse matkakohdetta tärkeämpää saada toisistaan mahdollisimman paljon irti. Ehkä he haluavat olla mahdollisimman hyvä tiimi perheenä ja tehdä lomastaan yhdessä parhaan kaikilla mukavuuksilla. Ehkä he eivät halua ottaa riskiä siitä, että eksymällä missaisivat jotain tärkeää, vaan haluavat mennä reittiä minkä joku muu on jo todennut hyväksi.

Matkailu ei ole kaikille intohimo, mutta silti rohkaisisin kaikkia menemään edes joskus. Mielestäni matkailu on parasta itsetutkiskelua, mitä voi olla. Jos on arka tekemään muutoksia omassa arjessaan tai heittämään itseään epämukavuusalueelle, matkailu on miellyttävin ja helpoin tapa kehittää itseään. Kohteita löytyy niin moneen makuun, eikä kaikkien tarvitse seikkailla pikkukujilla tai käydä museoissa. Pääasia, että menee välillä oman kuplansa ulkopuolelle. Yhtäkkiä se oma reviirikin näyttää vähän värikkäämmältä, kun matkalta on tarttunut päähän monta uutta ideaa tai opittua asiaa. 

Travel. Because money returns. Time doesn’t.  
 

Millainen matkaaja sinä olet?