Miksi sotkuinen koti hävettää?

Löytyykö muita, jotka eivät vaan mitenkään pysty olemaan sisällä näiden helteiden helliessä? Musta tulee suoraan sanottuna pakkomielteinen ulkoilmaihminen aurinkoisina päivinä. En vaan pysty olemaan neljän seinän sisällä. Siksi blogikin on ollut helletauolla jo viikon. Olen kuin maani myynyt, jos hellerajat paukkuvat rikki minun olleessa töissä tai vaikka autossa. En kertakaikkiaan voi istua kotona katsomassa telkkaria, vaikka vuosisadan migreeni olisi päällä. Ja pikkuhiljaa alkaa kämppäkin näyttää siltä, että siellä on käyty vain nukkumassa. Biksut roikkuu pesukoneen päällä, eteiseen kertyy rantakassia, tiskit on tiskaamatta ja jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Pyykkikori pursuaa, aurinko paljastaa pölyt ja pesemättömät ikkunat ja kasveilla on jano. Kun kaverit pamahtavat yllärivisiitille, minua hävettää. Miksi? Minähän kuitenkin elän näissä ahtaissa neliöissä ja kyllä se saa näkyä. 

 

IMG_20180529_174522-01.jpeg
IMG_20180529_174823-01.jpeg

Kodin alkuperäinen tehtävä ja syvin tarkoitusperä on olla turvapaikka. Koti on sääsuoja, kotona voit nukkua rauhassa, kotona voit tehdä ruokaa ja peseytyä. Kotona voit myös säilyttää sinulle tärkeitä tavaroita ja huoltaa niitä. Ihminen etsii luontaisesti suojaa ja paikkaa, missä olla ilman pelkoa ja huolta. Tämän päivän ihmisellä ei ole enää fyysistä uhkaa turvapaikkansa ulkopuolella, mutta kotiin piiloudumme muilta ihmisiltä. Kotona saamme olla juuri sitä mitä olemme oikeasti. Venyneissä ja reikäisissä vaatteissa, ilman rintaliivejä, tukka sotkussa ja ilman meikkiä. Etenkin suomalaisessa kulttuurissa suhtaudutaan huvittuneesti, jos joku on kotonaan korkokengät jalassa ja mekko päällä. Miksi sitten kotimme pitäisi olla aina priimakunnossa, kun emme itsekään jaksa aina olla? 

IMG_20180529_175654-01.jpeg

IMG_20180529_180638-01.jpeg

Nykyinen pelkistetty ja ajoittain jopa steriilin skandinaavinen sisustustrendi kadottaa kodistamme elämisen jäljet. Ikean rantautumisen jälkeen suurimmalla osalla väestöstä on ollut mahdollisuus vaikuttaa sisustukseensa, eikä sisustaminen ole ollut pelkästään rikkaiden hupia. Kierrätys, kirpputorit ja tuunauskulttuuri ovat innoittaneet kaikkia visioimaan omaa kotiaan ja somen hypätessä mukaan inspiroidumme toistemme kodeista joka päivä ja haluamme omastamme vielä kauniimman. Sisustuslehdet ja pinterest-kuvat inspiroivat, mutta antavat samalla paineita. Ikea tarjoaa jatkuvasti uusia säilytysratkaisuja, mutta valmiiksi sisustetuista näyttelyhuoneista puuttuu asukas. Pyykkivuori, johtoröykkiöt, romukorit tai eiliset tiskit eivät ole kaunista katseltavaa, joten miksi ne löytyisivät Dekon kannesta tai Julia Toivolan blogista. Ne ovat kuitenkin elämää ja osa meidän jokaisen kotia, eivätkä ne saisi tuottaa epäonnistumisen tunnetta. 

IMG_20180529_181432-01.jpeg
IMG_20180529_182822-01.jpeg
En missään nimessä kritisoi sisustamista. Se on monelle ammatti tai ainoa luovuuden lähde akateemisen työn ohelle. Meillä kaikilla on päätäntävalta siihen miltä oma kotimme näyttää ja kenenkään ei tarvitse sisustaa jos ei tahdo. Liiat paineet siitä miltä oma koti näyttää, täytyisi kuitenkin unohtaa. Se on sinun kotisi. Älä häpeä sitä, että sinä elät siellä. Siinä vaiheessa mennään liian pitkälle, jos perhettä tai ystäviä pitää kieltää tulemasta kylään, koska koti ei ole edustuskunnossa. Jos voit tavata perhettäsi tai ystäviäsi kipeänä ilman meikkiä, miksi he saisivat nähdä kotisi vain parhaimmillaan?

 

 

puheenaiheet syvallista ajattelin-tanaan sisustus
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.