ROSAMARIAVUORI

8.5.2018 rosamariavuori

Voivatko mies ja nainen olla vain ystäviä?

En muistaakseni ole koskaan kullut kenenkään vastanneen ei tähän kysymykseen. Ei tämä aihe ole tabu, tämä on itsestäänselvä asia. Tottakai voivat! Ei kenelläkään ole vain yhden sukupuolen edustajia ystävänään. Jo lapsuudessa luokkayhteisömme koostuu toivottavasti aina sekä tytöistä että pojista ja harva yritys työllistää pelkästään miehiä tai naisia. Uskon, että tasa-arvon lisääntyminen on rentouttanut myös miesten ja naisten välisiä suhteita ja mahdollistanut sen, että mies ja nainen voivat olla vain ystäviä. En usko, että sata vuotta sitten oltaisiin katsottu kovin hyvällä, jos mies ja nainen sanoisivat olevansa parhaita ystäviä olleensa samalla naimisissa jonkun muun kanssa. Tänäpäivänä koen laajan ja värikkään ystäväpiirin olevan rikkaus. Ihminen, jolla on sekä mies- että naispuolisia ystäviä, erimaalaisia ystäviä, erityylisiä ystäviä – on varmasti hyvä tyyppi.

red denim.jpg
Mutta. Silti epäilemme sitä, haluaako tuo olla vain mun kaveri ja onkohan noilla kahdella jotain muutakin meneillään? Periaatteessahan tämä on ihan luonnollista, että kohdatessaan kiinnostavan tyypin miettii olisikohan tässä jotain enemmänkin. Monet onnelliset parisuhteet saavatkin alkunsa usein ”me ollaan vain kavereita” -asetelmasta ja parhaassa tapauksessa elämänsä päätyy jakamaan ihmisen kanssa, joka on samalla kumppani ja paras ystävä. Hyvin nopeasti sitä myös huomaa, että toinen on tosi hauska tyyppi ja haluaa olla toisen kanssa tekemisissä, mutta parisuhde tämän ihmisen kanssa olisi ihan mahdoton ajatus. Ja usein sen oivalluksen jälkeen ei tarvitse edes miettiä, onko tässä nyt jotain. Yök, ei todellakaan. Ihan kuin koskisi omaan veljeensä. Ja hyvä niin.
Uskon tämän rajanvedon olevan aika oleellinen miehen ja naisen välisessä ystävyydessä. Jos asiasta ei ole puhuttu tai jommalla kummalla on jonkinlaista flirttiä tai yritystä meneillään etenkin jos on otettu kuppia, silloin he eivät ole vain ystäviä. Jos kuitenkin asia on taputeltu ja yhdessä todettu, että yhdessä on kiva olla ja toisen kanssa voi olla täysin oma itsensä ilman romantiikan pilkahdustakaan, silloin asiaa on turha enää vatvoa. Etenkään ulkopuolisten. Tuntuu nimittäin, että sivusta seuraajien on välillä vaikea uskoa, että ne kaksi toistensa seurasta nauttivaa ihmistä voivat olla vain ystäviä. Onks teillä nyt jotain meneillään? Te oisitte niin perfect match! Ei, ei oltais. Se että ystävyys toimii ei tarkoita että parisuhde toimisi. Tai kuinka monen ystäväsi kanssa voisit esimerkiksi kuvitella asuvasi kimppakämpässä? Itse en ainakaan kauhean monen, kaikella rakkaudella, tiedätte kyllä miksi ♥

Rasittavinta koko tässä keississä on mustasukkaisuus kumppanin ystäviä kohtaan. Tottakai ymmärrän sen, että ärsyttää jos toinen on jatkuvasti enemmän ystäviensä kanssa kuin oman rakkaansa kanssa. Ja vielä ärsyttävämmän tilanteesta tekee se, jos se ystävä on nainen. Mutta siinä vaiheessa, jos toisen menemisiä aletaan rajoittamaan vain siksi, että ”sulla ei saa olla naispuolisia kavereita”, tilanne menee yli. Naisen kannalta voi olla raskasta, jos tuntuu että oma kumppani avautuu enemmän jollekin toiselle naiselle kuin omalle tyttöystävälleen. Kyllä se mustakin tuntuisi pahalta ja varmasti se tuntuisi pahalta myös miehen näkökulmasta. Mutta pakko verrata tilannetta naisten välisiin ystävyyssuhteisiin. Ainakin itse voin myöntää, että välillä on tullut avauduttua joistain asioista enemmän ystäville kuin omalle kumppanille. Ja usein naiset saattavat käsitellä parisuhdeongelmat ensin keskenään vertaillen whatsapp-keskusteluita ja aikasemmin käydyn keskustelun äänenpainoja ja vasta sitten ottaa asian esille omassa parisuhteessaan. Kyllä miehelläkin on oikeus avautua muille kuin omalle naiselleen. Tärkeintähän koko hommassa on luottamus ja se että on itse toisen luottamuksen arvoinen.

Itselläni on jonkin verran miespuolisia ystäviä, mutta kaikki läheisimmät ystäväni ovat naisia. Uskon tämän riippuvan myös jonkin verran omasta luonteesta ja mitä ystävyydeltä kaipaa. Olen sosiaalinen ihminen ja työpäiväni on täynnä hymyä ja small talkia. Kun näen ystäviäni, haluan olla täysin oma itseni ja puhua juuri niistä asioista mitkä sinä päivänä pyörivät päässä. Parhaita hetkiä ystävieni kanssa ovat pitkät keskustelut, ruoanlaitto jonkun luona, istuminen pöydän ääressä tuntikausia syöden ja juoden tai joskus (nykyään hyvin harvoin) laittautua ja lähteä yhdessä ulos. Tälläiset hetket tulee usein jaettua naisten kanssa, enkä ole itse vielä kohdannut miestä joka haluisi tehdä tälläisiä asioita yhdessä. En siis yleistä, etteikö miehet voisi tehdä ruokaa, jutella tuntikausia pöydän ääressä ja laittatua ja lähteä ulos. Minun miespuoliset ystäväni eivät vaan saa tälläisistä asioista kiksejä (vai saatteko? Oon valmis tälläiseen iltaan anytime!). Kaverista tekee ystävän se, että ei ole vaivaannuttavaa viettää aikaa kahdestaan. Juttua tulee ja on ok soitella ja laittaa viestiä milloin vain. Ainakin omalla kohdallani iso osa miespuolisista kavereistani on juuri tulleet luokkayhteisöstä, töistä tai kaveriporukasta ja vaikka he ovat minulle läheisiä, ei tulisi sovittua lounastreffejä yhdessä. Mutta ne, keiden kanssa kahdenkeskinen aika ei ole vaivaannuttavaa eikä se herätä kummalekaan kysymyksiä siitä mitä tässä on meneillään – on vapauttavaa! Miehillä ja naisilla on usein vähän erilaiset perspektiivit asiaan ja olen löytänyt monista asioista uusia näkökulmia sen jälkeen kun olen pohtinut sitä miesseurassa naisten viiltävien analyysien jälkeen. Naisilta tulee usein ruutukaupalla tekstiä ja ääniviestiä ja mies saa usein kiteytettyä pointtinsa yhteen viestiin – ja usein pointti on yksinkertaistettuna sama kuin näiden analyysien tulos. Summa summarum, molempia tarvitaan.

Sinänsä tuntuu hullulta kirjoittaa koko aiheesta vuonna 2018, kun samaa sukupuolta olevien parisuhde on jo (toivottavasti) itsestäänselvä asia. Jos nainen ja nainen ja mies ja mies voivat seurustella, mennä naimisiin ja adoptoida lapsen, miksi mies ja nainen eivät voisi olla ystäviä? Ovatko lesbot mustasukkaisia, jos heidän kumppanillaan on naispuolinen kaveri tai supisevatko homot keskenään jos porukan kaksi miestä käyvät yhdessä kahvilla? Voiko bi seksuaalilla sitten olla edes ystäviä? Olemme kaikki ihmisiä ja kun vastaan tulee toinen ihminen, jonka kanssa klikkaa – ottakaa toistanne kaikki irti. Unohda tyhmät säännöt siitä, voiko toista pyytää kahville vain kaverina. Maailma on täynnä hyviä tyyppejä ja olisi sääli jättää tutustumatta niihin vain siksi, että ikivanhat säännöt rajoittavat meitä.

Kuvat: Moona Puuskari

Suhteet Rakkaus Ystävät ja perhe Syvällistä

26.4.2018 rosamariavuori

Ovatko naiset ärsyttäviä kännissä?

Paljon on ollut puhetta niinsanotusta avain ja lukko -teoriasta. Jos lukon saa auki monella eri avaimella, se ei ole hyvä lukko. Mutta jos avaimella saa monta lukkoa auki, se on hyvä avain. En nyt nostaisi tätä teoriaa Newtonin lakien tai suhteellisuusteorian tasolle, mutta ymmärrän pointin millä tähän viitataan. Jos naisella on monta seksikumppania, saa hän otsaansa horoleiman, joka jakelee itseään kaikille. Jos taas miehellä on jatkuvasti säpinää uuden naisen kanssa, on hän haluttu ja suosittu. On tietenkin naisia, jotka ainakin puhuvat inhoavansa ”playereita” ja miehiä, joille seksuaalisesti aktiivinen sinkkunainen ei tuota mitään ennakkoluuloja. Yleinen käsitys on vaan pitkään ollut vastaavanlainen ja uskon ajatusmallin muuttamisen olevan työn ja tuskan takana. Pahoittelen jo etukäteen tekstissä esiintyvää kärjistystä ja yleistystä. Asioista saa ja pitääkin olla eri mieltä ja kuulen mielelläni perusteluitanne kommenttiboksin puolella.

Huomaan tämän ajatusmaailman olevan edelleen vahvoilla jo seuratessani valtavaa somemylläkkää temppareiden ympärillä. Sinkkunaiset luokitellaan helposti huoriksi. He tulevat televisioon vähissä vaatteissa, puhuvat avoimesti seksuaalisuudestaan ja seksiin liittyvistä taidoistaan, antavat kosketella tissejään ja ovat valmiita julkisuusmyllyyn saadakseen seksiä ja huomiota. Tämä tuntuu olevan yleinen ajatus ja sinkkunaisia halveksitaan etenkin naisten, mutta myös miesten keskuudessa. Entäpä ne sinkkumiehet? Hekin esittäytyivät varatuille vähissä vaatteissa, pyytävät naisia puristelemaan heidän pakaroitaan, tarjoavat olkapäätä tai haaroväliään tarvittaessa, puhuvat avoimesti seksihaluistaan ja ovat valmiita julkisuusmyllyyn saadakseen seksiä ja huomiota. Silti näitä miehiä pidetään symppiksinä, kun he lohduttavat murtunutta naista. Todellisuudessa heitä saattaa kiinnostaa vain ja ainoastaan tämä paljon puhuttu tuusula, mitä ainakin tällä kaudella näyttää olevan aika vähän tarjolla varattujen naisten keskuudessa. Samanlaista lohdutusta ja olkapäätä on tarjolla myös sinkkunaisten puolelta, mutta sitä pidetään epäaitona ja vähemmän arvostettavana. Vaikka todellisuudessa nämä sinkkunaiset jopa kieltäytyivät tarjoamasta yöseuraa varatuille miehille heidän sitä anellessa, koska kemiat eivät heillä naisten mukaan kohdanneet. Sinkkumiehet taas kokevat sielunkumppanuutta joka päivä uuden varatun naisen kanssa ja olisivat valmiita pukille joka ilta, mutta se on ihan fine – koska he ovat miehiä.

Viime viikonloppuna joimme puoli vahingossa viinipullolliset naisten kesken ja hämmästelimme miten olo olikin yhtäkkiä kovin hutera. Juon itse hyvin harvoin yhtä lasillista enempää, ja keinuva pää alkoi ahdistaa. Menetänkö kontrollin? Puhunko sekavia? Kompastunko? Pitäisi varmaan lähteä kotiin, ennen kuin homma menee holtittomaksi. Aloin miettimään tyypillistä ikimuistoista illanviettoa kavereiden kanssa. Hyviä keskusteluja, tanssimista, halailua. Yleensä joku on myös juonut vähän liikaa ja on villillä päällä. Joku esiintyy, pitää humalaisen puheenvuoron, on parhaimmmillaan yhtäkkiä puolialasti, sammunut vessaan, ryömii maassa tai kadottanut esimerkiksi kenkänsä. Ja tämä tyyppi on yleensä mies. Ja se on muista hauskaa. Seuraavana aamuna whatsapp ryhmät täyttyvät viesteistä, missä muistellaan tämän kaverin showta ja kaverit kommentoivat kymmenillä nauruemojeilla. Vielä vuosien päästä muistellaan tätä iltaa, miten se joku oli niin hyvässä kuosissa silloin. Entä jos tämä puolialasti ryömivä kenkänsä kadottanut ja vessaan sammunut tyyppi olisikin nainen? Olisiko se hauskaa ja tulisiko hänen seikkailuistaan legendaarisia letkautuksia. En usko. Sitä saatettaisiin pitää ylilyöntinä, hänen mielenterveydestään oltaisiin huolissaan ja sivustaseuraajat kokisivat myötähäpeää. Asiasta ei välttämättä puhuttaisi seuraavana aamuna yhdessä hyvässä hengessä, vaan whatsapp ryhmät spekuloisivat asiaa keskenään tämän naisen selän takana. Kommentoikaa jos olette asiasta eri mieltä, olen mielelläni väärässä.

En tällä tekstillä tarkoita, että pitäisin jonkun humalaista sekoilua erityisen viihdyttävänä. Suomalaisessa kulttuurissa tuntuu kuitenkin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että vappujuhlissa joku sammuu piknik-viltille ja juhannuksena joku löytyy alasti mustikkavarpujen keskeltä. Tavoitteena on saada känni päälle, jotta illasta tulisi hauska ja vapautunut. Juhlissa alkoholin käyttö on enemmän sääntö kuin poikkeus ja omaa juomattomuuttaan joutuu aina selittelemään ja puolustelemaan. Myös liika humaltuminen herättää närää ihmisissä. Kiinnostuin aiheesta ja googlailin muutamaa keskustelupalstaa, missä miehet puhuivat naisten humaltumisesta ja minkälaisia tunteita humalainen nainen heissä herättää:

”Nainen kännissä – hyi hemmetti! Naisille ei sovi kunnon kännääminen sitten yhtään. Humalaisen naisen käytös on ala-arvoista ja välillä jopa säälittävää. Ensin on todella hauskaa, ja sitten alkaa huutaminen, tekstiviestittely ja puhelimen räplääminen. Pahaa puhutaan muista, jotka eivät ole paikalla. Sitten alkaa se kuittailu, joka päätyy itkupotkuraivareihin ja sen jälkeen sammutaan. Baareissa paukkuja pummivat naiset ovat ällöttäviä ja tyrkkyjä ”. – Mies 46v

Luin ketjua kulmat kurtussa ja vähän näreissäni. Eivätkö miehet ole muka kännissä ällöttäviä ja tyrkkyjä? Entä se uhoaminen ja väkivaltaisuus? Aluksi hirveä mökä ja hetken päästä kamala masentuneisuus ja haistattelu muita kohtaan. Mutta toisaalta, tämä tiukkaa kommenttia tykittävä mies 46v taitaa kuitenkin puhua ihan faktaa. Kyllä tuo kuvaus pätee varmasti useimpaan keski-ikäiseen pubiruusuun, mutta yhtälailla myös nuorempaan naiseen. Hirveä tällinki päällä humalatilan noustessa kiljutaan ja huudetaan musaa kovemmalle, sitten alkaa tanssiminen ja avautuminen ja vanhojen asioiden vatvominen. Lopulta asioita aletaan spekuloimaan siirtymällä esim. tupakalle, missä tunteet kuumenevat helposti. Yhtälailla puhutaan pahaa muista, aletaan kuittailemaan kaverille tai poikaystävälle ja mökötys alkaa. Yhä useammin pilkun aikaan ovelta löytyy riitaa haastava ja itkevä nainen miesten nyrkkitappelun sijaan. Miksi ihmeessä?

Oman kokemukseni mukaan monet bileet ovat oikeastaan päättyneet lyhyeen juuri siksi, että naisilla on alkanut siellä joku draama. En oikeastaan edes muista kenenkään miehen alkaneen riehumaan tai pilanneen muiden iltaa oman humaltumisensa takia. Keski-ikäiset miehet ovat sitten käytöksellään oma lukunsa, mutta pakko todeta että huomaan todella vähän samoja merkkejä omanikäisissäni miehissä. Ehkä nämä piirteet korostuvat nuoruuden bilevaiheen päättyessä, kun kännäys siirtyy enemmän kotioloihin. Tai sitten niin monet parikymppiset miehet ovatsitten juuri niitä ördäävien alkoholistiukkojen poikia, etteivät vain halua toistaa samaa käytöstä kuin isänsä. Ehkä miehille juominen on niin vahvasti vapautumisen keino ja he kokevat humalassa itsensä rohkeammiksi ja avoimemmiksi. Humalassa he haluavat viihdyttää muita ja kokea olevansa hyviä tyyppejä. Naiset taas ovat usein avoimia ja vapautuneita omassa arjessaankin, joten ehkä bileet ovat naisille enemmän näyttäytymisen paikka. Vaatteet valitaan tarkkaan ja laittadutaan jokaista hiuskarvaa myöten ykköskuntoon, tavataan uusia ihmisiä ja aluksi ollaan niin sosiaalisia ja supliikkeja. Jos ilta ei etenekään odotusten mukaan, alkaa ärsyttää ja sitten reagoidaan vahvasti, jolloin sitä huomiota viimeistään tulee joko hyvällä tai pahalla.

Juhliessa pitäsi varmaan kirjoittaa käteensä 1. älä aloita vatvomaan sitä vanhaa juttua, 2. älä tekstaa toiselle sinne kotisohvalle sun negatiivisista/haikeista tunteista, 3. älä lyö, 4. kun fiilis laskee ja kulmat menee kurttuun – korkki kiinni ja oman peiton alle.
Olisi kiva kuulla mitä te olette aiheesta mieltä? Onko naisten ja miesten humalakäyttäytymisessä eroja? Onko naisen humalatila yhtä hyväksyttyä kuin miehen?

ps. Viimeisessä kuvassa esiintyy ystäväni Anna, joka on viihdyttävää seuraa myös humaltuneena. Tässä kuvassa olemme matkalla Suomenlinnaan elokuisena iltana, missä Anna järjesti minulle pienen ohjelmanumeron vuorokauden vaihduttua syntymäpäiväkseni. Hän kysyi minulta sen hetkistä lempibiisiäni ja vastasin ABBA:n Voulez Vous. Niin Anna sitten tanssi yksin puhelimen säestyksellä Ruutikellarin päällä minulle abbamoovseilla maustetun synttäriesityksen ja yllytti kaikki laulamaan minulle Paljon Onnea Vaan. Enemmän tätä asennetta tuleville rosédinnereille ja pussikaljoille, jooko?

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta