Paikallista elämää Nizzassa – pari vinkkiä!
En ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut matkapostausta, enkä oikeastaan ole lukenutkaan kovin montaa. Harvemmin edes googlailen tulevaa matkakohdettani, koska minulla on niin kova halu seikkailla ja löytää itse ihanat paikat, eikä seurata karttaa. Tietenkin riskinä on se, että jotain todella upeaa jää näkemättä, jos ei ota selvää mistään. Ehkä olen tässäkin asiassa jopa vähän liian itsenäinen ja koko matkaopas-sana puistattaa – minä en mitään oppaita tarvitse! Minä itse! Tämä viiden päivän reissuni oli vain niin onnistunut, että haluan jakaa vinkkini ja löydökseni myös teille.
Matkoilla haluan löytää juuri sitä oikeaa elämää siinä kaupungissa. Käydä ruokakaupassa, käydä leipomossa, matkustaa julkisilla ja mielummin majoitun asunnoissa kuin hotelleissa. Eli jos majotut viiden tähden hotelleissa, matkustat taksilla ja käyt lomallasi mieluiten museoissa, tämä postaus ei ehkä ole sinua varten.
Liikkuminen
Suosittelen ehdottomasti hommaamaan kausikortin julkisiin. 10 kerran kortti maksoi 10 euroa ja se kävi kaikissa busseissa ja sporassa. Kaupunki on aika pieni, joten melkein mistä vain pääsee yhdellä kulkuvälineellä seuraavaan etappiin. Ainoa miinuksena julkinen liikenne lakkaa toimimasta jo yhdeksän aikaan illalla. En ymmärrä millä paikalliset edes kulkevat iltaisin, sillä illallisaika on Ranskassa vasta kahdeksan aikaan. Onneksi myös Nizzassa toimii taksipalvelu Uber, jolla tilasimme parin euron kyytejä illalla. Vastoin yleisiä ennakkoluuloja palvelu on luotettava ja turvallinen. Sinulla on puhelimessasi tiedot autosta ja ihmisestä joka sitä ajaa, joten ajajalla on todella iso riski tehdä mitään epäsoveliasta.
Juhliminen
Nizzassa on yksi klubi nimeltään High Club, josta löytyy paikallisten mukaan strobovalot ja b-luokan julkkikset. Jätin itse High Clubin välistä ja lähdin vanhaan kaupunkiin, jossa oli todella rento ja vapautunut meno. Isoin plussa siitä, ettei baareihin maksettu sisään tai tarvinnut maksaa narikkaa. Villein meno oli bar Wayne’s, jossa jokainen dj:n soittama biisi oli hyvä (Madonna, Justin Timberlake, Bruno Mars…) ja ihmiset tanssivat oikeasti pöydillä. Ja ihmisiä oli 20-vuotiaasta 50-vuotiaaseen. Miksi Suomessa ei ole tälläistä?
Pääkadut ja shoppailu
Olen itse ostoskeskuksessa töissä, joten halusin jättää shoppailun minimiin. Kaikki kaupat kuitenkin löytyvät Avenue Jean Médecinin varrelta ja rinnakkaiskadulta merkkivaateliikkeet. Shoppailukadun toisessa päässä on juna-asema ja toisessa päässä rantakatu Promenade des Anglais. Rantabulevardia riittää kilometrikaupalla ja suosittelen katsomaan auringonlaskun sen äärellä. Ranskalaiset tosiaan syövät kunnollisen aterian vasta illalla, joten päivällä pikaisten patonkien (se ei ole vitsi, joka toisella oli oikeasti patonki kädessä!) syöminen tapahtuu liikkeessä. Ja minä jopa koin, että moni tuli ennemmin syömään patonkinsa puistoon tai meren rannalle sen sijaan että olisi puhelimella. Olemmeko mahdollisesti enemmän riippuvaisia kännykästä siksi, että suurimman osan vuodesta meillä ei ole kauniita maisemia ja pimeässä maassa näytön selaaminen ei tuota ongelmia toisin kuin kirkkaassa auringonpaisteessa?? Rannat ja puistot olivat niin kauniita, että monta kertaa kävimme hakemassa ruokaa mukaan ja söimme rannalla. Koska miksi ei? Isoin ruokasuositus vanhan kaupungin pizzerialle Pizza Pili.
Aktiviteetit
Ehdottomasti suosittelen myös liikkumaan Nizzan alueelta lähikaupunkeihin. Junamatkat maksavat alle viisi euroa ja junalla pääsee nopeasti toinen toistaan ihanampiin lähikyliin. Monaco oli ehkä näkemisen arvoinen, mutta ei sykähdyttävä. Rikkaita ihmisiä, kalliita veneitä ja kiillotettuja rakennuksia. Sen sijaan esimerkiksi aivan Nizzan vieressä sijaitseva pikkukylä Villefrance-sur-Mer sai sydämeni sulamaan. Jokainen talo, ikkunaluukku ja oviaukko olivat erivärisiä, kujat mutkittelevia ja kaikkialla niin kovin rauhallista. Ihanaa vastapainoa Nizzan hälinälle. Siellä oli jopa niin rauhallista, että teki mieli vain kuiskia. Parissa päivässä ehtisi ehkä tylsistyä, mutta päiväretkenä aivan ihanteellinen kohde.
Nizzan kukkuloilta on kyllä henkeäsalpaavat maisemat ja sporttisempi jaksaisi varmasti kiivetä huipulle ihailemaan vesiputousta. Näköalapaikalla luontaisesti turisteja riittää, mutta näkymä on kaiken vaivan arvoinen. Tietenkin myös vanha kaupunki omine pikkukujineen on koko kaupungin sydän.
Yleisesti ottaen ranskalaisten englannintaito tuntui oikeasti olevan heikkoa, mutta ihmiset olivat pääosin todella ystävällisiä. He hölöttivät minulle niin pitkään ranskaa, että lopulta ymmärsin mistä on kyse. En osaa ranskaa sanaakaan, mutta parin päivän jälkeen tilasin jo kahvilassa croisantin Bonjour, un croissant, s’il vous plaît, merci! Tiivistettynä ohjeeni Nizzaan matkaaville ovat: matkustakaa lähikyliin, juokaa viiniä, syökää rannalla ja osta täytetty patonki. Helppoa ja täydellistä, eikö?
