Mantelimaito ja hillopurkki
Eilen mun aamu alkoi mantelimaidon tekemisellä. Olin laittanut mantelit likoamaan yön ajaksi veteen. Aamulla mantelit oli 13 tunnin likoomisen jälkeen selkeästi turvonneet ja vesi oli muuttunut sameaksi. Seuraavaksi kaadoin vedet pois ja heitin mantelit tehosekoittimeen. Lisäsin omaan maitooni myös pari taatelia ja hieman vaniljasokeria tuomaan makua. Mulla oli manteleita 4 dl niin vettä tuli vajaa 16 dl. Vettä laitetaan 3-4 kertainen määrä manteleiden määrään verrattuna.
Tehosekoittimella sai sekoittaa ihan ajan kanssa n. minuutin, jotta kaikki mantelit rikkoutuivat kunnolla ja neste oli tasaista. Minä valutin nesteen tiheän siivilän läpi, joka mun mielestä toimi oikein hyvin. Useassa ohjeessa neuvotaan käyttämään myös kangasta välissä. Maidon sekaan jäi hieman mantelijauhetta, joten saattaa olla että kangas olisi tämän estänyt. Itselleni kuitenkin siivilä riitti hyvin, koska jauhetta oli niin vähän eikä se oo myöskään käytössä haitannut. Maidon kaadoin lasipulloihin ja ylimääräisestä tein heti chiavanukasta, koska maitoa tosiaan tuli 16 dl ja kaikki ei mahtunut mun pulloihin. Mantelirouheen kuivatin joten sitä voi käyttää nyt ruoanlaitossa.
Nyt sitten makuaistimuksiin. Kahvimaitona mantelimaito vaatii totuttelemista, se on selvä. Se ei ole pahaa mutta se saa kahvin maistumaan hieman pähkinäiseltä, johon en oo tottunut. Chiavanukkaaseen maito sopi täydellisesti! Oon aiemminkin tehnyt kaupan mantelimaitoon chiavanukkaita, kosk se tuo vanukkaaseen kivasti makua. Chiavanukkaaseen laitoin myös kanelia ja vaniljasokeria.
* * *
Tässä on pakko kertoa myös yhestä mun oivalluksesta, joka lähti tyhjenneestä hillopurkista. Olin pesemässä pari päivää sitten tyhjentynyttä hillopurkkia, kun tajusin että tässä yks tän ajatuksen hienouksista on. Vähän niinkuin kirppiksellä jonkun vanha vaate onkin yhtäkkiä mun uus aarre niin se hillopurkki sai nyt uuden tarkoituksen. Seuraavan kerran voin ostaa esimerkiks chiasiemeniä suoraan siihen purkkiin jos se vaan siis on kyseisessä kaupassa sallittua. Tietysti tätä hillopurkkien yms uusiokäyttöä on harjoitettu vuosikaudet eikä se oo mikään uusi juttu, minunkin mummi aina käyttää kaikki purkit uudestaan ja tekee niihin itse hilloa tai jotain muuta. Silti minä en ole aiemmin tuntenut tarvetta tehdä niin. Totuttuun tapaan heitän vaan kaiken roskikseen ja ostan kaupasta uuden lasipurkin jos sellaista tarvitsen. Eihän siinä ole oikeasti mitään järkeä, kun rupean miettimään.
Oon muutenkin moneen kertaan tässä parin päivän sisällä tajunnut että ei ”zero waste” tarkoitakaan oikeestaan täydellistä roskattomuuteen pyrkimistä, koska ei roska ole oikeestaan aina roskaa. Hillopurkin saan nyt uuteen käyttöön, samoin oon ottanut yhden Dermosil:n suihkusaippuapurkin nyt uusiokäyttöön, josta kirjoitan myöhemmin.
Tietysti myös sen ymmärtäminen on ollut ihanaa ja helpottavaa että ei se täysroskattomuus oo mahdollistakaan. Tämän elämäntapa muutoksen ei ole myöskään todellakaan tarkoitus aiheuttaa ahdistusta siitä, mikä ei ole mahdollista. Mä haluun muuttaa mun kulutustottumuksia pysyvästi ekologisemmiksi ja ne pienet valinnat on tärkeitä. Oon huomannut että suurena osana tätä projektia tulee olemaan itse tekeminen. Minä ostan valmiiksi pakattuja juttuja, koska en jaksa tai ei ole aikaa tehdä niitä itse. Niin suuren osan kulutustavaroista, ruoista ja elämää helpottavista pikkujutuista voi tehdä itse, jolloin ei tule roskaa ja se on myös useassa asiassa paljon halvempaa.
Omiin roskiin huomiota kiinnittäessä tajuaa myöskin, mitä tavaroita oikeasti tarvitsee ja mitä ei. Esimerkiksi talouspaperi on yksi semmonen turhake. Se on turhaa jätettä ja ihan turhaa rahanmenoa. Mulla on vanhat pari talouspaperirullaa vielä jäljellä, joten aion käyttää ne loppuun mutta sen jälkeen otan rätit käyttöön. Siis mulla on kaapissa vaikka kuinka monta rättiä, tarkotettuna siivoomiseen mutta pyyhin mielummin sotkut talouspaperilla, koska se on helpompaa. Samoin löytyy keittiöpyyhkeitä, joita voisi ihan hyvin käyttää kuivaamiseen paperin sijasta.
Mutta tänään tämmöstä, huomenna jotain muuta.
-Tiina