Downshifting.. voi pojat mä joskus vihastin tuota termiä. Jokaisessa naistenlehdessä oli juttua entisistä uratykeistä, jotka olivat kyllästyneet työelämään, ja lähteneet lopulta maalle viljelemään turnipseja. Tai noin ainakin minun sen aikainen itseni nuo artikkelit luki.

Henkisen kasvamisen myötä olen ymmärtänyt, että downshifting ei ole turnipsien kasvattamista jossain tuppukylässä. Downshifting on vauhdin hiljentämistä, että laakerit eivät kulu alamäessä loppuun. Vapaa-ajalla olen ehdottomasti no-shiftingin kannalla. Kun ei ole vauhtia, niin vaihdekeppi ei vatkaa. Vapaalla on vapaalla, enemmän vapaata on enemmän vapaata. Olen avoimesti kertonut kokeneeni jonkin sortin työuupumuksen reilun vuosi sitten. En koskaan ajatellut, että pitäisin asian salassa. En ymmärtänyt, miksi joku salaisi välilevyn repeämisen, joten miksi salaisin kehon uupumisenkaan? Asian sanominen ääneen pakotti minut tekemään muutoksia. Oikeastaan, olen todella ylpeä siitä, miten lopulta onnistuin jarruttamaan ja korjaamaan vaihteen ennen lopullista seinään törmäämistä. Tosin mainittakoon että, myös seinään törmääminen on ok, se ei haittaa. Silloin korjailtavaa voi vain olla enemmän. Jokus vaihteisto leikkaa kiinni, eikä vaihdetta saa enää vapaalle. Joskus vaihteita rämppää, vaikka biili on parkissa.

Tuon kiinnileikkaamisen-ajanjakson jälkeen olen aina huolehtinut siitä, että saan riittävästi lepoa ja mielekästä tekemistä. Ei ole muuten ollut helppoa, joten opettelua tässä on tapahtunut suuntaan ja toiseen. Joogaopettaja Kylli Kukkin toteamus:”Jokainen päivä on juhlapäivä” On todella lähellä nykyistä elämänfilofiaani. Nykyään syön kakkupalan, koska tekee mieli, en koska ”mulla on nyt kalorinlaskennasta cheat day” Legendaarinen ylenpalttisuuden rakastaja, Yngwie Malmsteen totesi haastattelussa:”Eihän vähemmän voi olla enemmän. Enemmän on enemmän” Ja tuo pätee todellakin kaikkeen mitä ympärillä on. Enemmän vapaa-aikaa, enemmän mielyttäviä asioita, enemmän kehonhuoltoa, enemmän on enemmän.

Terkuin,

Noita – lover of life, giver of fucks.