DIY – Hippi tekee vointeensa itse + ekokosmetologisuositus!

Olen tämän vuoden puolella hurahtanut luonnonkosmetiikkaan ja ekoillut muutenkin entistä enemmän. Niinpä päätin vihdoin kokeilla itse voiteiden tekemistä!

Voiteiden itse tekeminen on selkeä trendi ja ohjeita löytyykin netistä pilvin pimein. Ainekset, joilla pääsee tosi hyvin alkuun ovat shea- eli karitevoi, kaakaovoi, erilaiset öljyt (oliivi-, manteli-, jojoba-, avokado…) sekä eteeriset öljyt. Kaikki nämä löytyvät monesti esimerkiksi Life- ja Punnitse & Säästä -myymälöiden valikoimasta.

Tärkeää on, että voidepurkeiksi valikoituvat purkit pesee ja kuivaa erityisen hyvin ennen voiteiden niihin laittamista; heti kun vettä pääsee mukaan seokseen on bakteericocktail valmis (minkä takia synteettisessä kosmetiikassa on säilöntäaineita mukana).

Ensimmäisenä valmistin hierontaöljyä. Hierontaöljyähän levitetään usein pieni määrä kerrallaan ja tietylle ihoalueelle, joten ei haittaa jos se on rasvaista. Käytin pohjana manteli- ja oliiviöljyä (n. 50/50; manteliöljyn vahva ja karvas tuoksu laimeni hyvin oliiviöljyllä) ja tipauttelin joukkoon eteerisiä öljyjä – teepuuta, rosmariinia, laventelia ja ylang ylangia. Näistä viimeisin on todella vahva (mutta ihana – aivan kuin oikein tujakka tuulahdus joulun ykköskukkaa, hyasinttia!), joten sen kanssa kannattaa olla varovainen. Tämä kyseinen sekoitus sopii hyvin iltahierontaan, koska sen tuoksut puhdistavat ja rentouttavat. Ylang ylang lisäksi herättelee sukuviettiä – oiva lisäys, jos haaveissa on romanttinen rentoutumishetki puolison seurassa. Mitään ”titityy!” -tyylistä hormonitoiminnan hullunmyllyä ei ylang ylang kuitenkaan saa aikaan, joten voit ihan rauhassa hieroa työkaveriakin, kuten minä tein viime lauantaina 😀 Ihan pysyi homma aisoissa ja tunnelma rauhallisena! (Oli muuten ihana ja akkuja lataava lauantai-ilta hierontoineen, pizzoineen, viineineen ja elokuvineen!)

Seuraavaksi kokeilin voiteita, jotka saavat aina olla erityisen täyteläisiä, nimittäin käsi- ja jalkavoiteita. Ideoita ja suuntia ainesosien määrille nappasin googlaamalla ”Näin teet itse hyvää käsivoidetta”.

Päänvaivaa aiheutti raaka-aineiden koostumus; kaakaovoi on lohkoina ja mehiläisvaha levynä. Mites tästä päätellään 1/3 dl? No, päätin olla vähän höveli ja ensinnäkin tuplata määrät ja pistää raaka-aineita vähän mutu-tuntumalla (aina järkevää, kun tekee jotain ensimmäistä kertaa…). Koostumukseltaan lopputulos oli kuitenkin ihan OK! Seuraavaa kertaa varten: tuotteet voi raastaa, jolloin mittaaminen on huomattavasti helpompaa.

Sulatin siis kaakaovoin (2x 2/3dl) ja mehiläisvahan (2x 1/3dl) syvällä lautasella kiehuvan veden päällä, otin nesteeksi sulaneen seoksen pois liedeltä ja lisäsin siihen neitsytpuristettua luomuoliiviöljyä (n. 12rkl) sekä ison ruokalusikallisen luomukookosöljyä. Tipauttelin sitten joukkoon eteerisiä öljyjä – olisin halunnut voiteesta appelsiinin tuoksuisen, mutta harmikseni huomasin ensimmäisen öljytipan olevan myös viimeinen (tumma pullo josta ei mitenkään näe miten paljon öljyä on jäljellä, äh!) joten vaihdoin öljyn laventeliin. Laventelin kanssa sopii hyvin rosmariini, joten tipauttelin laventelia noin 15 tippaa ja rosmariinia muutaman tipan. Annoin seoksen jähmettyä jääkaapissa yön yli.

Aamulla tuoksuttelin ”mestariteostani” ja kappas; flash back riparille ja mehiläisvahakynttilöihin. Lisänä makea raakasuklaan aromi. ”Kynttiläsuklaa” ei kuulostaa hirveän houkuttelevalta. Yritin pelastaa sekoituksen ja lisäsin joukkoon vielä muutaman tipan ylang ylangia. Ööö… Eih. Kaakaovoi yhdistettynä kukkaisiin, voimakkaisiin tuoksuihin: varma yökötys.

Eka erä meni siis roskiin. En suosittele yhdistämään kaakaovoin kanssa mitään sellaista, mikä ei kävisi suklaamauksi. Appelsiini, piparminttu, ehkä sitruuna ja greippi kävisivät varmasti hyvin. Laventeli, ylang ylang ja muut kukat – nou nou. Ehkä ei-niin-makean sheavoin kanssa!

Sitten jalkavoiteen kimppuun! Nam, piparminttua! Käytin tätä ”Kiitos hyvää” -blogin ohjetta vaihtaen manteliöljyn avokadoöljyyn. Lisäsin vähän alle desin kaakaovoita, koska minun sheani oli pehmennettyä, ja sen joukossa oli arganöljyä (Zoya goes Pretty -merkin Shea Butter with Argan). Lopputulos: Jjjoo-o! Ihan kiva! Koostumus taisi jähmettyä jääkaapissa turhan kauan, jolloin sitä ei saanut enää tasaiseksi vaan siihen jäi rakeisuutta, mutta tuoksu oli oikein oiva – ei häviä minusta ollenkaan kalliimmillekaan jalkavoiteille. Pistin 15 tippaa piparminttua ja 5 tippaa teepuuta. Väri on vähän ”epä-voidemainen”, nimittäin vihreä. Mutta jalat ovat tuntuneet tosi pehmeiltä voitelun jälkeisenä aamuna. Käytin purkkina pilttipurkkia ja söpön, vanhanaikaisen etiketin löysin IKEAsta (itseasiassa jo viime kesänä ostettu Historisk -sarjan etikettitarra). Mukailin myöhemmin samaa ohjetta lisäten vähän vähemmän kaakaovoita ja vähän enemmän shea-sekoitustani ja sain täten tehtyä myös uuden käsivoiteen. Tällä kertaa tuoksuna oli piparminttua ja rosmariinia. Koostumuskin oli parempi; annoin seoksen jäähtyä jääkaapissa vain noin 15 minuuttia jonka jälkeen sekoitin sitä kunnolla ja lisäsin huoneenlämpöisen shea-argan -voin. Voide tuntui tämän jälkeen löysältä, mutta jähmettyi jääkaapissa sen jälkeen sopivaksi. Säilytän voidetta yöpöydällä ja pistän voidetta käsiini yöksi. Vielä haluan appelsiinintuoksuisen voiteen päiväksi! Kokeilen seuraavaksi kovaa sheavoita, jotta koostumus ei jää liian löysäksi ja mahdollisesti jojobaa tai tuoksuttomampaa manteliöljyä – väri saattaisi olla silloin mukavampi kuin tämä vähän vauvankakkamainen…

Sitten kiinnostaisi tietää, mitä öljyjä kannattaisi käyttää kasvoille ja vartalolle, jos iho on ainoastaan pintakuiva! Nopeasti imeytyvät kuivaöljyt vartalolle ja kasvoille ovat niin IHANIA. Tällä hetkellä ihoani ovat hoitaneet The Body Shopin Vitamin E -serum-in-oil, joka on aivan ihanan tuntuinen yö-öljy sekä Nourishing Dry Oil, joka sopii sekä kasvoille, vartalolle että hiuksille. Näissä molemmissa on melko puhtaat INCI:t lukuunottamatta lisättyjä tuoksuja, jotka voivat osalla aiheuttaa allergiaa. Kyseessä on tuoksuraaka-aineita, jotka täytyy ilmoittaa listassa kun niitä on iholle jätettävässä kosmetiikassa yli 0,001%. Näissä kyseisissä öljyissä tuoksuraaka-aineet ovat INCI-listan loppupäässä mikä tarkoittaa sitä että niitä on tuotteessa vähemmän tai vähiten. Jos tuoksuherkkyyttä ei ole niin lisättyjäkään tuoksuja ei tarvitse välttää. Tämä on tietysti myös mielipidekysymys – toiset tykkäävät voimakkaista hajuista ja toiset taas eivät. Näissä tuotteissa tuoksu ei kuitenkaan ole millään lailla hyökkäävä, päinvastoin jopa pehmeä, koska tuotteet on suunniteltu sopimaan kasvojen iholle. Varsinkin Moringa-kukan tuoksuinen kuivaöljy on kuin tuulahdus raikasta kevättä, ah! 

Mutta voi Pyhä Sylvi – olin kuin lapsi karkkikaupassa kun löysin www.saippuapaja.fi -sivuston! Kääk! Ostoskoriin lähti saman tien huulirasvan tekoon sopivia herkkuja; vesimelonin siemenöljyä (jospa tämä toimisi myös kasvoöljynä!), pieniä lasipurkkeja, hibiscus-väriä ja paria eri makuöljyä, joilla rasvoja voi makeuttaa. Tuotteiden toimitus vie 2-7 arkipäivää ja minun tilaukseni odottaa jo K-Marketissa hakijaansa – jospa pääsisin sen viimeistään huomenna hakemaan. Kirjoittelen sitten miten huulirasvat onnistuivat ja saiko vesimelonin (onko se -loni vai -looooni?) siemenöljy vietyä iholtani kaikki tähänastiset ikääntymisen merkit!

Pssst! Jos olet kiinnostunut vaihtamaan kosmetologia tai ylipäätään löytämään omasi niin suosittelen täydestä sydämestäni Kuopion keskustassa Kauppakadulla työtään tekevää ekokosmetologi Marlenaa (www.marlena.fi) – hän hoitaa sinut päästä varpaisiin ihanilla ja puhtailla luonnontuotteilla ja saat hoitokerrasta todellisen elämyksen, joka vie sinut arjen keskeltä jonnekin ihan muihin sfääreihin. Malttamattomana odotan jo seuraavaa kasvohoitoani!

Ihanaa uuden viikon alkua!

PS. Pahoittelut kuvien puuttumisesta! Teksti oli valmis jo viime sunnuntaina ja siitä lähtien olen odotellut sitä hetkeä kun saisin lisättyä ne kuvat. Nyt päätin että f*ck it, osaa ne käyttää mielikuvitusta! :´D

t. Busy Mom / Mrs T.

Muoti Hyvä olo Iho Trendit

Kolmekymppisen ajatuksia

Kuten jo profiilissani kerron olen hyvin herkkä haksahtamaan erilaisiin avustuksiin ja siksi olenkin jo WWF:n sademetsäkummi, Unicefin kuukausilahjoittaja sekä nyt uusimpana kummi myös SOS-lapsikylän lapselle. Odottelen parasta aikaa tietoja kummilapsestani ja kummipaketin pitäisi saapua kotiini tällä viikolla. En malta odottaa!

Törmäsin lapsikylän mainokseen Facebookissa ja itkuhan siinä pääsi. Tyttäreni ikäinen pieni tyttö nukkui kadulla yksin, ilman tietoa sylistä, turvasta, ruuasta tai katosta päänsä päälle. Miten tuota katsellessa voi tuntua siltä, että 28€ kuussa on liikaa rahaa lapsen auttamiseksi? Mitä se 28€ käytännössä tarkoittaa?

Yhtä heräteostosta vähemmän.

Se taas-yksi-paita-jota-en-tarvitse jääkin kauppaan, pari viinipulloa ostamatta tai aivan tarpeeton vartalovoide hankkimatta. Voi tätä kurjuutta!

En todellakaan kieriskele rahassa ja saisin kyllä kaiken kulumaan mikä tuleekin (vaikkakin pakotan itseni siirtämään osan palkasta säästötilille) mutta mihin? Jos minulla on varaa ostaa mitä tahansa muuta kuin mitä aidosti tarvitsen on minulla myös mahdollisuus auttaa apua tarvitsevaa. Omatuntoni ei kerta kaikkiaan anna periksi. Tunnen vahvasti ja otan toistenkin ongelmat omikseni. Välillä se on rankkaa, mutta se on luoteeni. Ja välittäminen on se, mikä tekee maailmasta paremman paikan. Ahdistun helposti, mutta se ahdistus ei lamauta vaan auttaa toimimaan toisin. Vaikka kyyneleet vierivätkin enemmän kuin keskivertokansalaisella on äärimmäinen rikkaus tuntea elämää vahvasti.

Iänikuinen luonnonsuojeluviehtymykseni on myös saanut lähiaikoina vähän suuremmat mittasuhteet. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän itselle tärkeät asiat alkavat vahvistua ja vaikuttaa tekemisiini. Olen aina harmitellut sitä miten en osaa valmistaa kasvisruokia, mutta niiden opettelu on vaan jostain syystä jäänyt. Aina vaan sitä juurekeittoa (mikä tosin voi olla ihan älyttömän hyvää). Nyt olen kokannut jo monia, maistuvia vegeruokia ja hurahtanut vähän niiden tuomaan hyvään oloon. On mahtavaa miten lihalle on tullut useita eri vaihtoehtoja ihan arkiruokia kokatessa. Entistä enemmän tulee valittua kauppakassiin luomuruokaa ja halu tukea pieniä luomuruoan tuottajia on suuri. En ole tämän vuoden puolella haksahtanut kuin kerran synteettiseen ihonhoitotuotteeseen (kyseessä on The Body Shopin uusi Liquid Peel eli entsymaattinen kasvokuorinta – OMG ja Hello, vauvanpeppu-iho!) ja pikkuhiljaa alan vaihtamaan purnukat luonnonkosmetiikkaan ja jos mahdollista myös luomuun.

Moni kysyi kolmenkympin tärähtäessä mittariin että onko minulla ikäkriisi, ja vastasin että ei, mutta tietynlainen herääminen kyllä tuli; nyt alkoi se vuosikymmen, jolloin minun tehtävänäni on pistää ajatuksia toteen, toteuttaa päämääriäni ja unelmiani ja suhtautua niihin aikuismaisen realistisella ja reippaalla otteella. Tähän mennessä on oppinut sen, ettei mitään saa ilman työtä eikä kukaan tee työtä puolestasi. Tekemällä oppii ja pitää uskaltaa heittäytyä. Mokia sattuu mutta niiden takana pitää pystyä seisomaan. Niistä oppii ja kasvaa taas vähän ihmisenä.

Se mikä tulee päivä päivältä enemmän selväksi on se, että elämässä täytyy tehdä asioita joista tulee hyvä mieli. Elämä on ihan sairaan lyhyt. Hetkeen pitää tarttua ja kuulostella itseään ja ajatuksiaan ihan oikeasti. Mistä minulle tulee hyvä olo? Milloin tunnen, että olen onnistunut? Miten teen itseni onnelliseksi? Mistä vartaloni kiittää minua? Mistä saan iloa? Miten voin tuottaa iloa muille? Miten teen maapallosta paremman paikan? Miten opetan lapselleni empatiaa? Olenko tänään ollut esimerkillinen ja inspiroiva? Olenko tehnyt parhaani?

Aina ei voi onnistua ja välillä on pakko priorisoida asioita niin, ettei voi olla joka hetkessä maailmanparantaja tai paras mahdollinen minä, mutta on hyvä onnistua jossain suunnittelemassaan asiassa päivittäin. Se tuo mahdollisuuden itsensä ihailulle – hyvä minä! Kun on hyvä olla omissa nahoissaan ja omatunto on puhdas on helppo olla hyvä myös muille. Ja mikä tässä elämässä on tärkeämpää kuin positiivinen vuorovaikutteisuus?

Herätys! Ajattele! Välitä! Toimi! Ja muista sitten levätä ja hemmotella itseäsi. Maailmanparantaminen on rankkaa puuhaa. Mutta kaiken sen arvoista.

 

 

Hyvinvointi Mieli Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta